KEMI, Ravintola Rantamakasiini 30.6.2018
Kivinyrkki iskee kuin tuhat volttia, mutta ketä! Anoppi päästetään, mutta minne? Oasis on paras, mutta miksi? - Jos nyt ei ole kova, niin sitten ei ole koskaan!
Suomen kesä näytti koko viikon kiertävän ainakin Kemin kaukaa. Pitkin viikkoa pohdiskeltiin joskohan keikkaa ulkosalla pääsisi edes soittamaan ja varasuunnitelmia oltiinkin jo tehty keikan siirtämiseksi sisätiloihin. Vielä keikkapäivän aamuna keli oli ihan ceestä...vitutti. Muutenkin oli vähän tahmeaa, unta oli takana edelliseltä yöltä kokonaiset neljä tuntia, lisäksi olin saanut suututettua vaimon ja kotona vallitsi mykkäkoulu..kyllä tästä hyvä tulisi..niin vissiin!
Illalla kuudelta kokoonnuimme reenikselle kamoja roudaamaan. Äänimiehenä hääri tämän illan mr Pinkki ja kamat saatiinkin kasaan ja pakattua autoon ehkäpä ennätystahtiin ja matkasimme Elemalla kohti ravintola rantamakasiinia. Mika (Tervolan keisari ja mies jolle soitat, jos lopetat jotain *kts aiemmat höpinät) toimitti rantaan samanaikaisesti illan PA kamppeet ja kuinka ollakaan taisi tuoda myös auringon mukanaan. Keli oli loistava, aurinko paisto, ei tuulen hiventäkään ja kun hieman lisäsi positiivista ajatusta ja liioittelua mukaan..oli jopa lämmin! Suuremmitta ongelmitta vehkeet saatiin kasattua ja äänet tarkasteltua, vaikutti oikein hyvältä! Kun poikien soittelua kuunteli niin nyt äänentaso vaikutti ihan törkeän hyvältä...vitutus alkoi vähän helpottamaan..ehkä tästä vielä ilta syntyisi.
Anssi ja Pinkki jäivät rantamakasiinille syömään ja Jyri ja Markku (huom! mies ei jäänyt syömään ilmaista ruokaa?! Pitääkö TÄSTÄ olla huolissaan?) suuntasivat kotiin, samoin tein itse. Vaimon kanssa olimme taas puheväleissä, näin oli rakkaus voittanut jälleen. Oli laittanut meikkiä kulmiin ja hiukset iskuun ja tanssikengät jalkaan..tyttö aikoi lähteä baanalle..no mikäpäs siinä! Anoppi oli tilattu lastenhoitohommiin. Myös Tuomas (Tuhmis, Ilpo, Oasis fani nro1) soitteli ja kertoi tulevansa isomman porukan kera keikkaa katsomaan, sehän vain meille sopii. Mies oli itse edellisenä iltana ollut keikalla Suomen Muhoksella yhtyeensä Twangfellasin kanssa..kannattaa tutustua tuotteeseen. Soittavat surffirokkia ja kohta pukkaa levyä ulos..materiaali on kuunneltu ja hyväksi todettu...ostakaa lätty jahka se julki tulee...no osta osta..jumalauta...osta kaks!
Puoli kymmenen aikaan myös Tiia saapui meille ja jo hetken kuluttua Anssi saapui ratsulla meidät noutamaan. Kyydissä oli jo Pinkki ja Jyri vaimonsa Ritun (tuleva firmamme toimitusjohtaja) kanssa. Huomautinkin kyydissä olevia arvon leidejä, että Pinkki on nyt seurueen ainoa, joka oli pukeutunut iltaan sopivalla tavalla, miehellä oli nimittäin hame yllään! Mies kuitenkin korjasi huomautukseni virheelliseksi toteamalla, että kyseessä on hame vain silloin kun sen alla on alushousut..asiallista! Poimimme vielä Markun siskoineen kyytiin ja suuntasimme kulkumme rantaan. Keikka oli tarkoitus aloittaa illalla kymmeneltä, joten odoteltavaa jäi vain parikymmentä minuuttia. Paikalla olikin jo mukavasti porukkaa ja keli mitä parhain...oliko nyt oikeasti kesä? Pöydässä istuivat myös nuoret tulevaisuuden toivot Tiia, Mallu ja Vilkki..olivat tulleet katsomaan kun pappa veivaa. Ihmettelyyn ei ollut aikaa vaan kävimme noutamassa lavalle keikkajuomat ja kohtapa päästiin rokkia rymäyttämään!
Keikka oli loistava! Nyt voi sanoa valehtelematta, että oli ehkä joskus parivuotta sitten olleen Ankkurin keikan ohella tunnelmaltaan ja toiminnaltaan ihan paras keikka..keli loistava, paljon väkeä, soitto kulki..voi sitä huonomminkin aikaansa viettää! Keikan puolivälissä terassi oli jo ammuttu täyteen (taisi tanhun töminä kantautua myös lähiterasseille ja ihmiset kutsuun vastasivat..) ja väki humppasi kuin viimeistä päivää! Keikkaa oli myös katsomassa amatinyrkeilijä Henri "Kemin kivinyrkki" Kekäläinen polttariseurueen kanssa. Mies kysyikin keikan aikana, voisiko jotain pientä polttarisankarin päänmenoksi järjestää. Yleensä emme tämän kaltaisiin kyselyihin myönny, mutta ehkä hyvä ilma ja loistava fiilis oli saanut minut sekaisin ja setin lopussa pyysinkin aplodien saattelemana tuomitun miehen laulamaan kansamme yhden biisin. Hyvin mies vetikin ja taas oli solistin paikka vaarassa, mutta riskejä on otettava!
Keikka saatiin päätökseen yksien encoreiden jälkeen ja enemmänkin olisivat halunneet kuulla mutta enstaina sitten lisää. Kamat pakkailtiin hissukseen autoon ja kerkesipä siinä ohessa myös istuskella pöydässä ja nauttia muutaman pirtelön. Paikalla oli myös Peitsa, Ilpo, Lissu, Henna, Iida, Pertti....ja vaikka ja ketä..terassi täynnä Ihania ihmisiä! Saapuipa paikalle (noin puoli tuntia keikan jälkeen) myös Vito, joka haukkui meidät alimpaan helvettiin kun olimme pettäneet miehen ja keikkamme lopettaneet enne kuin mies edes paikalle ehti..tämä jos mikä, ihmiset hyvät, on vääryyttä joka ei saa toistua!
Anssi, Pinkki ja Markku suuntasivat kulkunsa kotiin, jahka auto oli pakattu. Jäin vielä Jyrin kanssa terassille iltaa istumaan. Totesimme, että ilta oli onnistunut ja keikka oli paras! Siinä kun taputtelimme toisiamme selkään, taputteli rakas vaimoni kelloa sen merkiksi, että oli aika poistua kotiin ja päästää anoppi päivil....eikun siis...päästää anoppi pois lastenhoito pestistään..kiitos anopille! oli hienoa päästä käymään oikein vaimon kanssa ulkona vaikka nyt vähän "töissä" joutui siinä ohessa olemaan! Jyri Tilasi taksin ja minä, vaimoni, Tiia, Jyri ja Ritu poistuimme paikalta. Kiiteltyämme anopin oli aika kääntyä kyljelleen...ei vituttanut yhtään! Ihmeellinen olotila! Kuuntelin vielä tunnin Oasista..jaa miksi? Koska Oasis on paras! Tunsin pelkkää rakkautta..näin ei voi jatkua....
RAUHAA, RAUKKAUTTA JA OASISTA!
ps. Yksi kuvista on otettu keväällä firman pikkujouluista Leviltä. Arvaa mikä kuvista, ja voit voittaa lipun seuraavalle ilmaiskeikallemme mihin päin tahansa Suomea, jossa emme ole soittamassa.
TORNIO, Kaakamon Fästit 16.6.2016
Meillä on kaikkea, meillä on jopa velkaa! Kamoon Kaakamo, elämä on laiffii. Kuka on rakentanut tunturin Tornioon? Äiti katso se on lokki! Ei kulta ei se ole lokki, se on mäkikotka! Voiko solisti olla myös hyvä äänimies, jos voi niin miksi?
Ja niin tuli päivä, kun Jussin oli lähdettävä kotoaan, sillä torpassa ei enää leipä riittänyt nuorta miestä ruokkimaan. Oli miehen käytävä oman elämän syrjään kiinni ja pärjättävä omillaan. Niin painoi Jussi lakin päähänsä, heitti repun olalleen ja painoi kotioven kiinni viimeisen kerran. Haikeuden tunteen rinnassa voitti jännitys, sillä uusi elämän mittainen seikkailu oli alkamassa! Saapui mies merenrantaan, vehreälle niitylle. Heinä kasvoi miehenkorkuisena ja merituuli tuoksui kutsuvana. Laski mies reppunsa maahan, pyyhkäisi otsaansa ja iski hakkunsa maahan ja tokaisi mielessään " kamoon hei, tää mestahan on ihan napakymppi. Tähän bygaan haussin jossa mege voi bunkkaa ja sit duunaan itelle gimman!" (*kyseessä vanha murre, jota jossain syrjemmässä ja kehittymättömissä osissa Suomea edelleen käytetään.)
Näin alkoi Kaakamon kylän ja sen keskuksen, ravintola napakympin tarina. Tästä kumpusi virkeä kylä Perämeren rannalle. Kyläyhteisö on vielä tänäkin päivänä uuttera ja yhteisöllinen. Tästä ovat osoituksena lukuisat kesätapahtumat ja hyväntekeväisyystyö jota esimerkiksi nuorten hyväksi on kylässä tehty sekä valinta vuoden lappilaiseksi kyläksi vuonna 2016! Meidän eripurainen rytmiryhmämme suuntaisi siis tänään Kaakamon fästeille, jotka järjestettäsiin Ravintola Napakympin piha-alueella. Fästeillä olisi meidän lisäksemme soittamassa Iskuporakone sekä elävä legenda Matti Nykänen....voisi veikata etukäteen, että aikamoiset kinkerit on tulossa!
Olimme sopineet menevämme kello 14 reenikämpälle testaamaan korvamonitoroinnin tilaa, sillä viimekertaisissa reeneissä oli kuuntelu suoraan sieltä ja syvältä. Niinpä varasimme hetken aikaa enne roudausta vian selvittämiseen. Kävin noukkimassa kyytiini Joonaksen (mies on tehnyt kampäkin vaikkei koskaan poistunutkaan?!) ja suuntasimme reenikselle. Anssi ei tälle keikalle päässyt rumpuja takomaan koska mies on niin kiireinen, että tuplabookkaus keikkojen suhteen oli tosiasia! Myös Jyri saapui reenikselle ja kävimme miehissä kuunteluongelman kimppuun. Nopeasti kävi ilmi, että ongelma oli väärin kytketyt johdot..käyttäjäperäinen ongelma siis jälleen kerran. Ei muuta kuin kamat nippuun ja autoon. Markku ei kerennyt talkoisiin mukaan, sillä kytkin oli luistanut ja mies myöhästyi ratkaisevasti, mutta liittyi kuitenkin marssi kolonnaan joka suuntasi kohden Kaakamon Napakymppiä!
Alun perin olimme sopineet tapahtumassa äänimiehenä hääräävän "Pappa" Palmgrenin kanssa, että äänet tarkastettaisiin tasan kello 17:sta. Koska ääniongelma (jota siis ei ollutkaan) ratkesi nopeasti, olimme jo ennen kolmea napakympissä kamoja sisään roudaamassa. Paikalla oli myös paikan omistaja/puuhamies Jouni. Jo miehen hiustyyli kertoi, että kyseessä on reilu ja asiallinen mies ja ulkonäkö ei taaskaan valehdellut! Tavarat saatiinkin nopeasti lavalle aseteltua. Lavan pienen koon vuoksi Jyrin lauluständi sekä kitaramikkien toinen ständi jouduttiin kötöstelemään lavan ulkopuolelle, samaan alustaan kiinni, jossa oli pa-laitteiden subbari. Tämä ratkaiseva idea tuli allekirjoittaneelta ja ilta tulisi osoittamaan sen, miksi laulajan (ääntelijän ja tulkitsijan ehkä tässä tapauksessa) tulisi pysyä lestissään ja unohtaa ääntenmestarin työt kokonaan. Markku vielä viritteli taustalippua paikalleen ja saksiahan mies vielä oli työn viimeistelyyn vailla. Kysyinkin Jounilta löytyisikö talosta köyhille soittajapojille lainaksi johon mies vastasi, " kuule meillä on kaikkea, meillä on jopa velkaa!", ja totisesti sakset lainaksi löytyivät! Niin saimme lavan kuntoon ja soitimme papalle, että olisimmekin jo nyt valmiina ääntentarkasteluihin. Mies saapuikin viivana paikalle ja puolen tunnin kuluttua maisterin saapumisesta, olimmekin jo valmiina...kas näin toimii amatimies!
Otin Joonaksen kyytiin ja koska miehellä ei ollut sijaa majatalossa, soitin vaimolleni, että adoptoisimme miehen kotiimme illan keikkaa odottelemaan. Suuntasimme siis kaupan kautta kotiin jossa ensitöikseni laitoin potut tulille, jotta nälkäinen rumpali ruokaa saisi ja soitto illalla kulkisi (no eihän siihen soittoon mikään auta, mutta viduddaa se, jos kauhee nälkä on!) Syötyämme ja muutaman oluen juotuamme Jyri armas soitti ja kosiskeli meitä luokseen keikkaa odottelemaan. Tämähän sopi suunnitelmiin koska olutta voi juoda myös Jyrin kartanossa. Jyrin luona odottelua ei ollut kuin parisen tuntia, sillä olimme sopineet menevämme fästialueelle noin ilta kymmenen nurkilla oman keikkamme alkaessa noin puolen yön aikaan. Niin puoli kymmenen aikaan saapui paikalle Markku ja Miia, joka oli jälleen kerran uhrautunut kuskaamaan meitä juopporenttuja soittoreissulla! Amatinaisen ottein Miia luotsasi Eleman Kaakamon Napakympin pihaan ja suuntasimme kulkumme fästialueelle, jossa Iskuporakone aloitteli juuri omaa toista settiään. Porukkaa näytti olevan jo kivasti paikalla ja taksit toivat uuttaa juhlijaa solkenaan paikalle!
Löysimme tiemme takahuoneeseen, joka oli kuin keidas aavikon keskellä! Useampi jääkaappi täynnä virvoittavien lähteiden vettä, joten kyllä kelpasi jälleen! Paikalla olivat myös illan juontaja Jari Vesa (toimittaja, tuottaja, viihdetaiteilija) sekä Matti Nykäsen bändin rumpali ja basisti. Kävimme kuuntelemassa Iskuporakoneen keikkaa ja kyllä toimi! Pappa oli loihtinut taivaalliset äänet ja osansa teki myös uudet Mikan kanssa hommatut RCF:n pa-laitteet..kyllä potki ja hyvältä kuulosti! Puoli yhdentoista aikaan paikalle saapui myös itse mäkikotka loppu yhtyeineen. Mukavan oloinen kaveri ja muutama sananen saatiin miehen kanssa vaihtaa ennen yhdeltätoista alkavaa keikkaa. Niin lähti Matti keikkansa vetämään ja juhlakansa näytti viihtyvän ja keikka toimi! En tiedä, jotenkin vaan tuntuu vieraalta ja oudolta keikan vetäminen taustanauhojen päälle ja vain esittää soittavansa/laulavansa, mutta kait siinäkin oma viehätyksensä voi olla? Mäkikotka liiteli lavalla tunnin verran ja kello kahdeltatoista illan juontaja Jari ilmoitti meidän aloittavan keikan hetken kuluttua, joten lauteille siis. Meidän keikkamme oli sisätiloissa, sillä ulkosoiton piti määräysten mukaan loppua keskiyöllä. Tämä sopi oikein hyvin, sillä kauniista säästä huolimatta oli keli alkanut jo jäähtymään alle sallitun!
Väki löysikin nopeasti tien sisätiloihin ja voi sanoa, että nyt toimi! Meno oli kuin tunturissa heti keikan alusta lähtien! Tupa oli täynnä ja täytyy sanoa että olivat Iskuporakone ja Matti hyvin juhlaväen lämmittäneet..ei tarvinnut kuin ajella keikka maaliin! Pientä huolta aiheutti outo humina, kun joku mikeistä lähti kiertämään. Pappa selvittikin vian, joka oli jälleen kerran käyttäjäperäinen sellainen. Kas subbarin kanssa samalle alustalle asetettu kitaranmikrofoni resonoi kivasti Jyrin vahvistin kaappiin ja aiheutti ah niin ihanaa huminaa ja kiertoa. Kyllä se nyt on vaan niin, että ei tule laulajasta äänimiestä! Keikka oli kyllä tunnelmaltaan yksi kaikkien aikojen parhaista. Markkukin pääsi jakamaan yleisölle informaation siitä, kuinka kitaristimme Jyri on tietääksemme ainoa mies maailmassa, joka on saanut hiivatulehduksen liiasta oluen juomisesta....on se kova! Keikalla oli myös jälleen Puhakan Mika, joka toimi myös ansiokkaasti keikan taltioijana josta iloksenne on jotain materiaalia sosiaalisessa mediassa jaettuna.
Keikan jälkeen pieni hengähdys takahuoneessa jonka jälkeen tavaroita lyötiin vähän kasaan lavalle josta ne seuraavana päivänä roudattaisiin takaisin kotiin. Miia hyppäsi Eleman rattiin ja suuntasimme kohden herrojen Kemiä, jossa Jyri meinasi lähteä hommaamaan hiivatulehdusta Kemin yöhön. Itse en jaksanut. Ei jaksanut myöskään Markku eikä Joonas, joten me muut suuntasimme untenmaille Jyrin ratsastaessa yksin aamunkoittoon!
Kahden viikon päästä rokkia soitellaan jälleen Kemin sisäsatamassa ravintola makasiinissa..sinne siis tai sitten ei!
KEMI, Ravintola Ramona 2.6.2018
Nyt on orkesterilla uusi rumpukone! Valmistujaisviikonloppu ja kesän virallinen aloitus, neronleimauksia ja mysteerinen valomies!
Tässä on nyt ollut kaikenlaista harmia ja ei ole kerennyt asioita ylös raaputella..jaa mitäkö? No töitä, lumitöitä ja käsitöitä nyt noin vaikka aluksi..mutta palataanpa nyt sorvin ääreen ja otetaan aluksi pieni kertaus kevään tapahtumiin ennen kuin syöksymme Ramonan keikalle..siis missä mennään? Helmikuussa Ylläksen keikan jälkeen lähdimme seuraavana päivänä viettämään firman pikkujoulut Leville. Kävimme siis hiihtämässä, teimme hyvää ruokaa ja rentouduimme kylpylässä ja vietimme pikkujoulut aikuiseen makuun ilman ainaista viinan kanssa läträämistä. Olemme hengen miehiä ja valo elää meissä kirkkaana. Emme siis juoneet perinteiseen Suomalaiseen tapaan aamusta asti itseämme siihen kuntoon että baarin ovelta meitä käännytellään kotia kohden...ei ei..kas niin toimivat amatöörit ja me olemme amatimiehiä! Niinpä seuraavana aamuna heräsimme virkeinä ja matkasimme pyhälle ja keikalle Sportbaariin.
Sportbaarissa Kati miehistöineen otti taas meidät soittajapojat avosylin vastaan. Roudaukset, äänentarkastukset ja keikka meni ongelmitta ja hyvin..väkeä ei ollut tuvan täydeltä mutta muistaakseni aktiivista suorittamista tanssilavalla nähtiin joten laatu korvasi määrän. Ilta taisi venyä aika pitkälle aamuun sillä kävimme vielä palauttavalla intervalli lenkillä ottamassa vetoja Pyhä tunturin rinteessä keikalla olleen persoona rainerin opastuksella..kyllä teki hyvää..terveet elämän tavat on vaan niin meidän juttu!
No mutta mitäpä muuta. Rumpalimme Joonas kyllästyi näiden keikkojen jälkeen seuraamme sekä ainaiseen vihreän teen juomiseen ja soitti Mikalle (ääntenjumala ja Tervolan keisari) että lopettaa soittohommat bändissämme. No miksi se Mikalle soitti? No siksi, että jos lopetat jotain esimerkiksi työt, elämän tai viulunsoiton niin silloin soitetaan Mikalle, jos et ole näin toiminut niin korjaappa tilanne...puhelinnumero tekstin lopussa. No siis Joonas lopetti mutta eipä huolta..mies elää ja voi hyvin ja rokkiakin vielä soittelee yhtyeessä nimeltä Hills Inc . Tekevät siellä muusikot omia kappaleita joista ensimmäinen löytyy jo internetin ja suoratoistopalveluiden ihmeellisestä maailmasta, jos kiinnostaa kuunnella ja miksi ei kiinnostaisi? Mutta koska me emme vielä aikoneet siirtyä autuaimmille metsästysmaille piti löytää uusi rumpukone. Koeajolle tulikin Anssi Hallikainen (no yllätys, että mies on Tervolasta!). Mies on soittanut viimeiset vuodet Sillanpään kanssa kiertäneessä Men in black yhtyeessä sekä lukuisissa muissa rytmiryhmissä. Koeajo oli nopeasti hoidettu ja mies on jäätävä rumpukone, joten paikka oli nopeasti täytetty! Niinpä Anssin myötä kappaleita vähän väriteltiin uuteen uskoon ja bändi saatiin taas esiintymiskuntoon ja kas näin olemme päässeet reaaliaikaan ja Ramonan keikkaan.
Valuin viiden aikaan reenikämpälle ja Anssi olikin jo jututtamassa naapurissa reenavan Hils Incin kitaristia Perttua. Perttu oli turruttanut itseään epätoivoisesti ostamallaan ykkösoluella soittelun lomassa. Eihän siitä mitään tullut ja pitkällisten neuvottelujen jälkeen Perttu suostui lähtemään mukaamme Ramonaan kamoja roudaamaan. Myös Jyri ja Markku saapuivat paikalle ja kamat pakattiin autoon ja teimme pikasiirtymän Ramonaan. Ääntenmestari Ahti saapui paikalle pyyhkien suunpielistään kermakakun jäänteitä, kun mies oli hätäisesti käynyt lakkiaisjuhlissa. Mutta kuten aina, työt ovat hauskanpidon esteenä ja niin Ahtikin joutui siis juhlat lyhyeen päättämään ja rupesi taikomaan ääniä kuntoon. Säätämisten jälkeen äänet saatiin kuntoon ja jätimme lavan odottamaan illan meininkejä.
Suuntasin kulkuni kotiin, josta kuitenkin siirryin jo hetken päästä Jyrin kartanolle, jossa oli myös Markku paremman puoliskonsa kanssa sekä Jarkko ja Anna. Aika kului kuin siivillä keskustellen maataloustukien leikkauksesta sekä ympyrän säteen binääriarvojen muutoksesta 2000- luvun Suomessa. Samalla nautimme vihreää teetä ja pelasimme aliasta..kyllä oli kivaa! Kuinka ollakkaan kello tuli yksitoista ja suuntasimme taksilla Ramonaan sillä huhujen mukaan keikka alkaisi kello kaksitoista. Ramonan ovella olikin innokkaita sisäänheittäjiä, joten kävimme rohkeasti peremmälle. Vielä ovella tarkistimme keikalle tulevien vieraiden nimilistan. Vielä jaksaa kavereita meidän soittelu kiinnostaa, yllättävää kyllä! Takahuoneeseen saapui myös Anssi ja Ahti sekä ykkösolueen kyllästynyt Perttu joka oli löytänyt ilmeisesti myös jotain muuta nautittavaa. Tunnin ajankuluttelun jälkeen varttia yli kaksitoista pääsimme lauteille ja rokin soittoon. Porukkaa oli paikalla todella hyvin ja väki oli riehakkaalla päällä! Hyvät iltamat siis kaikin puolin. Anssi oli laatinut settilistan keikalle. Mies oli kuitenkin antanut kaikille muille eri settilistan mikä itsellään oli nenän edessä, mies on siis nero! (harkitsemme vahvasti, että tulemme ehdottamaan miehelle nerouden Nobelia lähitulevaisuudessa). Asia saatiin korjattua lennosta mutta taisi siinä joku kappale mennä hetken aikaa niin että bändin kolmesta soittajasta kukaan ei soittanut samaa biisiä. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta uutta on se, että nyt siihen oli joku järkevä syy! Keikka oli soitannollisesti kuitenkin hyvä veto ja tunnelmaltaan erinomainen. Kiitokset siitä runsaslukuiselle yleisölle (erityismaininta raivokkaille tanssijatytöille Lissulle, Hennalle, Tiialle ja Johannalle!)! Perttu intoutui keikan aikana työhommiin ja hoiteli valomiehen pestiä koko keikan ajan, kyllä muuten toimi!
Niin saatiin keikka päätökseen ja hetkeksi takahuoneeseen hengähtämään. Ramona oli laittanut pöydän koreaksi tarjottavista ja niitäpä menikin hetki nauttiessa. Anssi poistui paikalta, sillä miehellä oli aamulla jo toiset soitto treenit. Myös Ahti pakeni paikalta, kasattuaan ensin kamat lavalle sievään nippuun josta ne siirtyisivät seuraavana päivän takaisin kotiinsa. Keikkaa oli katsomassa myös Sharp Cronen laulaja Elina Haapaniemi. Vaihdoimme ajatuksia Pähkinäsaarenrauhasta ja yleensäkin vuodesta 1323. Siinä keskustelun lomassa tuli myös puheeksi aviomiehensä Marko Haapaniemi, joka on pyrkimässä vuoden 2018 tangokuningas finaaliin. Taisi olla jo semifinaali vaiheessa, joten peukut pystyyn, että finaalipaikka irtoaa ja merilappi saa uuden tangokuninkaallisen!
Jyri ja Ritu sekä Markku ja Miia jäivät nauttimaan tarjottavista, kun itse poistuin seuraavaan soittoravintolaan. Tämä visiitti jäi kuitenkin lyhyeksi sillä väsyttämäänhän se yöllä käy. Niinpä suuntasin kotia kohden.
Hyvä keikka, hauska ilta. Kiitos Ramona!
Lopetuspäätökset soittamalla Mikalle numeroon 0700 1231231 tai tekstiviesti "LOPETAN"numeroon 0700 1234124.
YLLÄS, Taigan Wintti 28.2.2018
Huipulla tuulee - Kiviä taskuun siis hyvät herrat!
Uljas ratsukkomme oli saanut kasteessa nimekseen Elema, tarina ei kerro mistä nimi juurensa juontaa. Faktaa olisi kuitenkin se, että tänään Eleman sisään tunkeutuisi viisi miestä sekä aimo annos soittovehkeitä ja suunnaksi otettaisiin Ylläs ja ravintola Taigan Wintti. Jyri keräsi porukan kyytiin iltapäivällä ja soittimet nosteltiin reenikseltä Elemaan (ihan kuin tämä olisi tapahtunut joskus aiemminkin? Mutta milloin ja minkä takia?) Tavarat roudattiin nopeasti mutta rivakasti ja suunnaksi otettiin Tornio ja Laivaniemi, josta kyytiin lähti vielä äänimieheksi Pappa Palmgren! Jyri luotsasi Elemaa ja ehdotteli jo alkumatkasta, että ajaisimme vanhan alapääntien kautta papan hakemaan....jotenkin se vielä tässä vaiheessa reissua ei tuntunut houkuttelevalta ajatukselta...katsotaanpa kolmen päivän päästä jos vanha alapää silloin jo kelpaisi!
Niin saatiin kaikki miehet kyytiin ja matka jatkui. Ensimmäinen pysähdys suoritettiin Tornion musiikissa, josta Markku kävi ostattelemassa uudet kielet ja Joonas rumpukalvon, jos vaikka kalvo reissussa sattuisi puhkeamaan. Pikaisen kauppa aktin jälkeen huiskutteli Tapsa liikkeestään hyvästit ja matka jatkui kohden Yllästä. Välikahvit otettiin Pellossa Pörröporossa ja Jyrille tarttui mukaan myös kuivaa lihaa (mikä miestä oikeasti vaivaa??kts. aiempi kappale!). Lihat näyttivät hyvältä, kun mies ne mukaansa pakkasi...sen jälkeen niitä ei muuten reissussa nähtykään, kenties kertoo jotain tulevan rupeaman luonteesta?
Joskus enne ilta kuutta saavuimme Ylläkselle jossa meidät vastaan otti -14 astetta ja 20 m/s puhaltava lempeä tuuli! Tämän innoittamana auto tyhjennettiin hyvinkin nopeasti! Taiga näytti olevan paikkana siisti ja isokin. Itse Wintinkin puoli vaikutti hyvältä paikalta. Ennen meitä esiintymässä oli Stand up koomikkoja, Patrosen Matti ja joku toinen hauska mies. Tarkoitus oli, että keikkamme alkaisi heti koomikkojen jälkeen mikä tuntuukin oikein loogiselta...tahatonta komiikka heti harjoitellun sellaisen jälkeen. Meille oli ilmoitettu, että äänet tulisi olla tarkastettuna kello 20 mennessä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut sillä alakerran ruokailijat pahoittivat Joonaksen rumpukielikoneen sulosoinnuista mielensä! Niinpä läksimmekin myös itse syömään Jennin tarjoamat ruoat ja hyvää oli! Ruokailun päätteeksi pääsimme äänet tarkastelemaan ja ongelmaa ei ollut..paitsi Joonaksen kuuntelussa. (lopulta seuraavana päivänä selvisi, että ongelma oli niinkin suuri kuin loppunut patteri....mutta ratko tässä nyt kaiken maailman ongelmia kun soittaakin pitäs!) Myös koomikot saapuivat paikalle ja muutaman sananen miesten kanssa vaihdettiin.
Takahuone ja majoitus oli heti baarin/lavan yhteydessä. Jääkaapissa oli juotavaa vissystä viiniin, joten kyllä kelpasi, kiitos tarjoiluista! Aika kului keikkaa odotellessa pelaten musa triviaa ja esittäen performansseja. Pitihän se myös käydä koomikkoja kuuntelemassa ja Patronen veti kyllä hyvä shown..käykääs miestä ihmettelemässä kun kohdalle sattuu! Joskus enne kello 23 miehet saivat omat esityksensä pakettiin ja oli meidän vuoro.
Väkeä oli ollut koomikkoja ihmettelemässä noin 150 henkeä mutta valitettavan moni suunnisti askeleensa ulko-ovelle, kun varsinaiset koomikot lavan valtasivat. Taisi paikalle puolet kuitenkin jäädä, mutta sama sille, keikka vedettäisiin kuten aina vähintäänkin 80% omistautumisella!
Keikka taisi mennä hyvin ja lopussa väki intoutui ja vapautui ja hyvä ilta saatiin aikaiseksi. Keikalla oli myös Kemistä Ylläkselle muuttaneet Tumppi ja Kati. Joskus viime vuonna kävimme muuten soittamassa Tumpin organisoimissa kekkereissä autonäyttelyn yhteydessä Keminmaalla. Keikan jälkeen menimmekin porukalla takahuoneeseen nauttimaan hienostuneesti viiniä ja muita mietoja seurustelujuomia. Näiden tuhoamisen jälkeen suuntasimme kulkumme Bar Kaappiin, koska Wintti sulki ovensa heti meidän keikan jälkeen. Ylläksen yöelämä ei kauhean viriililtä vaikuttanut, mutta emmepä sitä ole itsekkään, joten meno kelpasi oikein hyvin! Kaapissa vierähti muutama tunti jonka jälkeen minä ja Markut lähdimme unten maille. Jyri, Joonas, Tumppi ja Kati matkasivat tuntemattomaan Ylläsjärven toiselle puolen, yökerhoon jonka nimeä en juuri nyt muista! Annoin Jyrille mukaan firmamme kortin saatesanoilla " ajakaa taksilla, mutta kierroksia ei tarjoilla!" Mies kiitti lähtiessään kansainvälisellä käsimerkillä ja hahmot poistuivat yöhön! Huomenna (tänään) jatkettaisiin matkaa Leville jossa oli välipäivä (huh huh) enne siirtymistä "töihin" Pyhälle....ei se tästä!
OULU, Petrellin Saluuna 16.2.2018
Mitä tekee Autotallibändi saluunassa? Kuka on japania puhuva Oulun Billy Gibbons?
Tänään matkattaisiin Ouluun ja Petrellin Saluunaan soittelemaan. Etukäteen oli tietoa (tai ainakin vahva luulo), että Petrellissä käy porukkaa hyvin ja kohderyhmäkin soittamallemme musiikille pitäisi osua aika hyvin kohdilleen. Jyri tuli noutamaan minut, Joonaksen ja Markun kyytiin jonka jälkeen suuntasimme reenikselle pakkaamaan auton (jääkaappiin jaloja juomia ja takaosaan muutamat soittovehkeet rekvisiitaksi mukaan). Roudauksen johtajaksi oli lähtenyt Jyrin oletettu poika Elias (oletettu siksi, että tuntuu jo nuorena olevan kovasti fiksumpi kun yksikään meistä.jotakin viilunkia tässä täytyy olla!) Tavarat saatiinkin lastattua autoon noin puolessa tunnissa ja matka kohden Oulua alkoi.
Matkalla pudotimme Eliaksen Iihin ja mies jatkoi matkaansa kohti tuntematonta. Illan ääntenmestarina toimisi Pappa Palmgren, joka oli ottanut oman ratsun alleen ja matkannut Ouluun jo hieman etukäteen. Pientä varjoa illan keikan ylle heitti Markun jo viikon kestänyt influenssa. Tartunta muodosta oli monia teorioita..luultavasti tauti oli tarttunut käden väännön yhteydessä, mutta ei se kuolemaksi olisi mieshän on vielä Nuori Kossi. Matkalla kävimme vielä noutamassa täydennystä virvokeosastolle ja kohta Pappa jo soittelikin tiedustellen, olisimmeko kenties eksyneet. Perille kuitenkin löydettiin ja Saluunan ovet meille aukaistiin.
Pa-laitteisto oli ravintolassa valmiina ja niinpä meillä matkassa olikin vain oma backline ja soittimet sekä repullinen hyvää ja reipasta mieltä (Markku kuumeessa, Jyri krapulassa loput muuten vain järkkyneessä mielentilassa), ei se tästä. Itseasiassa oma vireystila oli loistava, ajatellen että edellinen yö oli kulunut taas töissä. Jostain syystä väsymys oli kuitenkin kropasta kadonnut ja tämä omalta osaltani lupailisi hyvää keikkaa. Kamat saatiin lavalle kasaan ja äänet tarkastettua noin 40 minuuttiin paikalle saapumisesta....amatimiehiä! Lava oli kovin pieni ja Joonas tunsikin rinnassaan ahdistusta, kun liikkumatila oli tällä kertaa minimissä. Onneksi miestä on puraissut urheilukärpänen ja niin solakka vartalo mahtui myös ahtaampaan rakoon! Markun laulajan ura ei saanut vieläkään ansaitsemaansa aloitusta. Flunssa oli vienyt miehen äänen ja Joonas vei miehen mikin takaisin autoon, kenties ensikerralla sitten...
Ääntentarkastuksen jälkeen keikan alkuun oli vielä kolme tuntia aikaa ja suuntasimmekin viereiseen Olympos ravintolaan ravitsemaan itsemme. Tsatsikikastiketta erilaisin lisukkein huuhdottiin alas kylmällä huurteisella ja firman talouteen lyötiin taas lommoa isolla kädellä laskun myötä, mutta ruoka oli hyvää, joten tulkoon lommoja! Ruoan jälkeen lähdimme odottelemaan keikkaa Petrellin takahuoneeseen joka ei nyt ehkä Innon ohjelmassa saisi ihan 10/10 arviota, mutta asiansa ajoi kyllä. Jyri löysi itselleen koloisan paikan, veti pipon silmilleen ja matkasi unten maille. Aika kului normaaliin tapaan virvokkeita nauttien ja typeriä juttuja viljellen
Puoli yhdeltätoista oli tarkoitus aloittaa keikka ja väkeä näyttikin olevan kivasti paikalla, kun soittimet käytiin virittelemässä ja lavalle keikkajuomat viemässä. Keikkaa oli tullut katsomaan myös tuttua porukkaa jo aiemmilta keikoilta sekä muita kavereita, ystäviä ja sukulaisia..hienoa että väki keikoilla jaksaa käydä itseään tuulettamassa. Niinpä puoli yhdeltätoista polkaistiin ensimmäinen setti käyntiin, Tupa oli täynnä (siis näin luulimme ja siltä se näytti) ja meno oli hyvä heti alusta alkaen. Soitto kulki ja mitään ongelmia ei ollut. Markkukin pääsi soittofiilikseen taudista huolimatta...hyvä veto kaikin puolin. Settien välissä pidettiin puolen tunnin tauko jonka jälkeen rokki jälleen raikasi. Toinen setti toimi myös ongelmitta ja tunnelma oli katossa. Tunnelmaan oli päässyt myös Oulun Billy Gibbons, joka kaappasi minulta mikin kesken biisin ja esitti oman tulkintansa kappaleeseen Tush. Ilmeisesti biisi oli käännetty japanin kieleen mutta se ei menoa haitannut ja Gibbons veti tunteella loppuun saakka....vaihtuuko nyt laulaja!? Keikka saatiin pakettiin encoreiden jälkeen, hyvä keikka, ei valittamista!
Saluuna näyttikin tyhjenevän heti kohta keikan jälkeen. Tästä saattoi päätellä, että väki tulee oikeasti katsomaan live musiikkia ja viihtymään sen säestyksellä..loistava paikka ja atmös siis! Palaute keikasta oli hyvää, mutta joku musiikkikriitikko oli arvioinut meidät Oululaisten autotallibändien tasoiseksi. Tämähän meille sopii, koska tulemme Kemistä ja soitamme kellarissa..olemme siis saavuttaneet uuden tason! Tästäkö maailman valloitus alkaa?
Pappa ja Joonas poistuivat takavasemmalle heti keikan jälkeen ja matkasivat Sodankylään tekemään äänihommia sotilaiden valatilaisuuteen. Saa nähdä jäisikö rintamakarkuri Rinne myös suorittamaan asepalvelustaan? Kamat saatiin nopeasti kasaan ja pakattua autoon. Markku oli ollut illan nasaretin miehenä ja kuskaisi meidät ja ratsumme herrojen Kemiin. Kävimme Jyrin kanssa tiskin kautta ja kiittelimme henkilökunnan. Samalla saimme kuulla, että ilta oli ollut hiljainen, vaikka me luulimme paikan olevan ammuttu täyteen. Ilmeisesti on olemassa vielä baareja jotka ovat oikeasti täynnä silloin kun ovat täynnä, hyvä juttu! Näin suuntasimme kulkumme kotia kohden ja toki pysähdyimme jo perinteisille kuumille koirille Iin Shellillä. Kamat purettiin reenikselle ja matkasimme tahoillemme ja unten maille. Parin viikon päästä matka veisi meidät Ylläkselle, Leville ja Pyhälle....voi luoja..kuinka sen reissun jaksaa!
RUKA, Ravintola Zone 27.1
Pipolätkää, kannusta samppanjaa, poika on tullut...joskus myös kotiin! - Se on piuhat poikki jos tämä ei muuten lopu!
Vuoden ensimmäinen keikka korkattaisiin Rukalla ravintola Zonessa. Rukalla oli kyseisenä viikonloppuna pipolätkän sm-kisat ja illalle oli tarvetta hyvälle rockbändille. Ilmeisesti sellaista ei ollut juuri saatavilla, joten saimme keikan sovittua vaivatta! Alkuillasta Zonessa esiintyi stand up- koomikkoja ja näin illan teema jatkuisi jouhevasti myös läpi meidän keikan.
Soittokamat pakattiin autoon jo torstaina, sillä Jyri lähti kohden Rukaa jo perjantaina. Syynä oli yhteisen kaverimme Harrin polttarit, jotka jouduin itse jättämään väliin ns oikeiden töiden takia. Toki polttarit jatkuisivat pitkälle sunnuntaihin, joten mukaan kerkeäisimme kyllä...seuraisiko siitä mitään hyvää oli arvoitus! Jyri ilmoittelikin olevansa hengissä juuri kun lähdimme ajelemaan kohden Rukaa Lauantaina, joskus iltapäivästä. Ääntenmestariksi lähti mukaan Markku "Pappa" Palmgren, joka noudettuaan pakatun kulkupelimme, haki minut, Markun ja Joonaksen kyytiin ja aloitimme vaelluksen kohden itää.
Vaellus olikin pitkä ja raskas. Oikeat työt ja elämä ylipäänsä oli vaatinut veronsa ja viimeinen
vuorokausi(+alv), oli mennyt nukkumatta. Pappa ja Joonas keskustelivat laivamme kajuutassa äänten ihmeellisestä maailmasta. Yritin tuudittautua uneen kuunnellen tätä ihmeellistä keskustelun soljuntaa, josta asianomaiset ilmeisesti ymmärsivät kaiken, mutta joka minulle oli vain kuin moderni runo...sanoja toistensa perään ilman mitään logiikkaa tai merkitystä! Väsymyksestä huolimatta ei uni antanut lainaa, joten matka meni yhden pysähdyksen taktiikalla (pysähdyimme Shellillä, emmekä iskulauseen mukaisella huoltamolla...täyttä kapinaa ja anarkiaa!) ja kello viiden aikaan saavutimme määränpään.
Jyri oli hoitanut järjestelyt siten, että meille järjestettyyn majoitukseen pääsi majoittumaan myös muu polttariseurue, Harri, Jallu ja Kari. Tämähän meille sopi ja seurue olikin jo meitä hyväntuulisena (silmät liikkuivat ja puheesta sai jotakuinkin selvää...) odottelemassa ja vieläpä intoa puhkuen lähdössä kaverina roudaamaan soittokamat ravintolaan. Näin tapahtuikin pikaisen majoittumisen jälkeen. Kamat kannettiin ravintolaan, jossa oli menossa monotanssit ja iltapäivä karaoket (uskokaa tai älkää, mutta suuri määrä juotua viinaa ei lisää samassa suhteessa laulutaitoa toisin kuin se lisää taiteellista näkemystä ja ilmaisua!). Nyt meni roudaus kyllä mallikkaasti! Kamat olivat kytkettynä 45 minuutissa. Karaokelaulajat malttoivat pitää pienen tauon ja saimme äänet tarkastettua ja kaikki oli valmiina noin tunnissa..loistavaa..kunpa aina menisi yhtä jouhevasti! Zonessa oli jälleen mallikkaat järjestelyt meille soittajapojille ja söimmekin hyvät ruuat roudauksen päälle. Syötyämme suuntasimme majoitukseen, joka tälläkin kertaa oli aivan ravintolan yläpuolella. Ilta meni saunoessa, syödessä, juodessa. Nukkumisesta ei taaskaan mitään tullut mutta eihän sitä joka päivä, ei edes joka toinen päivä, nukkua tarvitse!
Harri, Jallu ja Kari lähtivät tiedustelemaan tilannetta yhdentoista jälkeen. Harri oli hoitanut itseänsä baarikuntoon jo aamu yhdeksästä lähtien ja kunto oli HYÄ. Nyrkkisääntönä hyvälle baarikunnolle voidaankin jatkossa pitää seuraavaa tieteellistä kaavaa (empiirisesti testattu Rukalla 27.1.2018)
Pituus + Paino - oma ikä = X:100 = HYÄ baarikunto promilleina. Eli esimerkiksi 194cm + 117 kg - 40v = 271:100 = 2,71 promillea = HYÄ baarikunto!
Näin tiedustelu osasto oli lähetetty matkaan ja me soittajapojat jäimme papan kanssa vielä kuluttelemaan aikaa, sillä keikkamme alkaisi vasta puoli yhden aikaan. Kahdentoista aikaan kävimme viemässä lavalle soittimet lämpiämään ja itse vein lavalle jo keikkajuomat. Paikka oli alkanut täyttymään ja tupa alkoi olemaan jo melkein täynnä. Rukalla oli samaan aikaan esiintymässä ainakin Movetron, mutta väkeä näytti riittävän myös meidän keikalle..hyvä niin! Niinpä puoli yhdeltä räväytimme keikan käyntiin! Zone on siinä mielessä keikkaystävällinen paikka soittaa, että yleisö lähtee heti hyvin mukaan ja kaikki ovat aidosti pitämässä hauskaa! Hauskan pito meinasi kuitenkin loppua jo alkuunsa, kun ilmeisesti polkaisin mikkijohdon päälle ja laulu katkesi jo ensimmäiseen kipaleeseen. Nopeasti näpistimme johdon Markun laulumikistä ja niin soitto sai jatkua (Markku pitää tätä varmaan taas täysin suunniteltuna toimintana ja kuka tietää onko näin vai onko suuremmat voimat estämässä miehen orastavaa laulajanuraa? tulevaisuus näyttäköön kuinka miehen käy!). Keikka sujui varsin mallikkaasti. Itsellä tosin kahden vuorokauden valvominen hiukan verotti laulamista, mutta suurempaa ongelmaa ei ollut. Eräs yleisön joukossa oleva naaras, näytti keikan aikana aitoa kiinnostusta välissämme olevaa "mellakka" aitaa kohtaan, mutta mikäpä siinä...onhan sitä Eiffel tornillakin monta morsianta! Lisäksi saimme pipolätkän voittajien tarjoilemana juotavaa lavalle suoraan palkinto pokaalista..ameeriikan meininkiä! Niin saatiin setti loppuun ja viimeisen kipaleen jälkeen polkaisi Markku soittimen virittimen kiinni sirolla 48 suksellaan..ja polkaisi sitten viimeisen kerran. Viritin ei tästä hellästä kosketuksesta tykännyt vaan mykistyi totaalisesti! Ensimmäinen encorebiisi vedettiinkin ilman bassoa. Luoja yrittää selkeästi kertoa meille jotain, mutta mitä? Tuntemattomat ovat herramme tiet! Taas ongelma korjattiin ja vielä yksi kipale tarjoiltiin, jonka jälkeen keikka lyötiin pakettiin ja muistojen joukkoon!
Keikan jälkeen otimme pikaisen pysähdyksen majoitukseen, jossa pidimme pikaisen loppupalaverin (joimme olutta, tupakoimme kessua, katsoimme hauskoja kissavideoita ja totesimme että keikka oli ollut aivan HYÄ teknisistä ongelmista huolimatta...tai niiden ansiosta!) ja laskeuduimme takaisin ravintolaan. Pappa ja Joonas eivät seurastamme enää välittäneet (jos välittivät aiemminkaan?) vaan jäivät nukkumaan jakaen yhteisen vuot...huoneen. Keikalla oli ollut myös kaverini, maailmanvahvin Vili, ja tiskillä livahtikin tuulensuojaan yksi, jos useampikin palauttava juoma! Palaute keikasta oli hyvää ja myös paikan omistaja kävi keikasta kiittelemässä, joten eiköhän taas uudestaan Zonessa rokkia soitella. Loppuilta kuluikin taas tutuissa merkeissä kohden vääjäämätöntä loppua. Kinkerit jatkuivat vielä majoituksessa mutta nyt ei vaan enään jaksanut..pakko oli armahtaa itsensä nukkumaan. Niin tajunta katosi, vaikka karonkka ja polttarit ilmeisesti jatkuivat vielä pitkälle aamuun..ei mitään hajua...nyt oli pakko nukkua!
Uusi päivä alkoi niin hyvin kuin vain mahdollista keikan jälkeen. Noin kuusi tuntia unta, ei tietoakaan soitonmausta suussa! Muukin seurue heräili jo yhdentoista aikaan ja majoitus saatiin luovutettua jo puolilta päivin. Polttariseurue lähti kotimatkalle ja me soittajapojat suoritimme pikaroudauksen ja auton nokka käännetiin kohden herrojen Kemiä! Matka sujui nopeasti ja perillä Kemissä tavarat pudoteltiin reenikselle ja niin saatiin tämäkin reissu onnelliseen loppuunsa.
Seuraava keikka olisi muutaman viikon päästä Oulun Petrellissä samalla kokoonpanolla!