2017

RANUA, Ilveslinna 2.12.2017

Johan on piparimarkkinat - Viimeistä keikkaa viedään mutta kuka on bändin uusi laulaja? Ensi vuonna Tukholmaan ja manageri maksaa! Mutta se on varma, että aamulla lähemmä nukkumaan!

Tapasimme aamulla Kemin kulttuurikeskuksessa, josta tavarat pakattiin laivaamme joka iltapäivästä suuntaisi kohden Ranuaa ja Hotelli Ilveslinnaa. Lavalla oli enää pakattavana Joonaksen rummut jotka saatiin ongittua ylös kaljameren keskeltä (katsokaapa julkaisemamme dokumentaari LINKKI TARINAN LOPUSSA) ja sieltä keskustelu kaljojen kaatamisesta ja kuka niitä kaatelee...totuus on jossain..mutta missä?) Auto pakattiin amatimaisen nopeasti ja poistuimme paikalta katsoen takana savuavia raunioita. Itse suuntasin kulkuni kotia kohden, jossa aikaa kulutin yrittämällä nukkua ja tavaroita pakkailemalla. Markku oli ottanut kotiinsa mukaan monitoreiden lähettimet ja asensi niihin amatimiehen nopeudella uudet antennit (tai jotkin antennihärpäkkeet, Markku tietää..kysykää siltä). Epävarmuus kuitenkin hiipi miehen puseroon ja päätimmekin lähteä jo hieman sovittua aiemmin matkaan, jotta kerkeisimme lähettimet testata mahdollisten ongelmien varalta.

Niin saapui Jyri ja keräsi meidät soittajapojat kyytiin ja matka alkoi kohden Ranuaa. Evästäkin oli mies hakenut jääkaapin täydeltä ja välittömästi oli aloitettava maistelutalkoot. Markun sitkeästi pyytäessä, oli matka suoritettava yhden pysähdyksen taktiikalla. Edes kannustavat puheemme eturauhasen jumppaamisesta ja siitä, kuinka vanhetessa on hyvä harjoittaa pidättäytymistä (monessakin asiassa), eivät miestä helpottaneet vaan helpotus oli hoidettava perinteisin menoin. Saavuimme kuitenkin hyvissä ajoin Ranualle ja juuri kun kaarsimme Ilveslinna pihaan, aukesikin takaovi ja siskokset Tarja ja Merja, olivat ovella vastassa kuin tilauksesta. Tästä ilahtuneena lähes lankesin siskosten syleilyyn (ei, pihan liukkaudella ei ollut osuutta asiaan, laitoin vain kaiken sen piikkiin..) ja iloisen jälleennäkemisen jälkeen aloimme kantelemaan tavaramme sisään.

Kaikki sujui ongelmitta siihen asti, kunnes PA-laitteet kytkettiin päälle. Epämääräistä murinaa ja pärinää kantautui subbareista. Se jo tiedettiin ennestään, että laitteet eivät ole rikki, mutta onko niissä vika? Vikaa etsittiin, johtoja vaihdettiin, kytkettiin ristiin ja jätettiin kytkemättä, hermot meni ja turmelus tuli. Lopulta "vika" löytyi käyttäjistä. Kyseiset Pa-laitteet tulee olla kytkettynä saman sulakkeen taakse maadoitus ongelman välttämiseksi. Hiphei..show must go on! Siinäpä se ylimääräinen aika meni, mitä oltiin varattu lähettimien testaukseen. Äänet jouduttiinkin tarkastamaan tehokkaasti ja saliäänet saatiinkin kohdilleen..monitoriäänien testailuun ei sitten aikaa juuri jäänytkään. Saimme kuitenkin kaiken valmiiksi ennen sovittua aikaa ja kello kahdeksalta saapui lipun ja illallispaketin lunastaneita ruokailijoita sisälle ravintolaan. Niin..kyseessä olisi siis illalla Linnanjuhlat ja piparimarkkinat..ilmeisen perinteikäs tapahtuma Ranualla. Asiakkaat saisivat ensin syödäkseen jouluruoan, sen jälkeen soiteltaisiin rokkia...piparimarkkinat ja niiden olemus jäi vielä epäselväksi, mutta se selviäisi ken ties aikanaan..(barbi ei tiennyt koskaan). Markku lähti saunomaan anoppilaan ja me muut jäimme syömään ravintolaan jouluruoan ja hyvää oli...kiitokset tarjoiluista!

Ruokailun jälkeen aikaa vietettiin hotellihuoneissa perehtyen Suomen historian vaiheisiin Venäjän vallan alaisuudessa, sekä sen vaikutuksia tähän päivään ja nykytaiteenmuseon kattokaltevuuden korjausliikkeeseen. Näin aika menikin kuin siivillä (lentäen olisit jo kotona) ja kello puoli yhdeltätoista Tarja tuli jo kyselemään, että josko soitto alettaisiin. Sehän meille sopi ja lauteille hypättiin jo ennen yhtätoista. Porukkaa oli paikalla kohtuullisesti, mutta ensimmäisen setin aikana tunnelma jäi vielä vähän valjuksi, ehkäpä aloitusaika oli hieman aikainen. Setti kuitenkin toimi soiton puolesta hyvin ja reilun tunnin jälkeen vetäydyimmekin pienelle tauolle. Jyrin kanssa kävimme ulkona nauttimassa laillista päihdettä. Pihalla oli porukka, jossa Ritva niminen rouva kertoi kovasti pitävänsä soitannasta ja olevansa erityisen kova Hurriganes fani. Ehdotinkin Ritvalle, että tulee kansamme lavalle esittämään Hurriganesin Get On kappaleen. Ritva suostui tähän oitis..hienoa toimintaa!

Noin puolen tunnin tauon jälkeen lähdettiin taas lapioimaan. Nyt oli jo tunnelma kohdillaan ja väkeäkin oli löytänyt paikalle lisää...nyt tunnelma oli niin kuin rokkikeikalla kuuluu olla, iloinen, riehakas ja välitön! Markku ja Jyri juoksivat ympäri salia soittaen kuin raivopäät, Joonas huusi ja hihkui..hauskaa oli ja hiki virtasi..loistava vuoden viimeinen keikka. Keikan kruunasi Ritva joka tuli esittämään kanssamme Get on:in ja saikin raikuvat aplodit ansaitusti tulkinnan jälkeen...huikea homma! Encoreiden jälkeen keikka lyötiin pakettiin ja raahustimme virvoittavien vetten äärelle..takki oli tyhjä, mutta hauskaa oli!

Olimme jo hyvissä keikan jälkeisissä fiiliksissä, kun ravintolan puolelta esitettiin vielä toive, josko hieman lisää vielä soitettaisiin, kun väki juhlatuulella oli ja tuuli oli voimakas. Pienten neuvottelujen jälkeen kasasimme kahdeksan kappaletta sisällään pitävän setin ja soitettiin pois alta kuleksimasta...kas näin toimii amatimies! Jätetään tämä kuitenkin spesiaali tapaukseksi emmekä ota tavaksi...tarpeeksi voimia vie jo kahden ja puolen tunnin heiluminen lavalla..enempää ei vain tahdo jaksaa..ei esiintyjät eikä yleisö.

Lopulta keikka siis saatiin kuin saatiinkin päätökseen. Markku suuntasi kulkunsa Miian mukaan ja me jäimme toteuttamaan itseämme. Saimme yllytettyä lähes koko ravintolan väen villiin letkajenkkaan..kovat oli kinkerit Ranualla, täytyy myöntää! Valomerkin saavuttua saimme huoneeseemme vierailulle myös hotellissa yöpyvät sukulaiset Pekan, Soilin, Mikon, Ninan ja Jonnan. Viini virtasi ja tarinaa iskettiin. Selvisi myös, että Jonna oli Tukholmasta ja erään suuren levy-yhtiön artisti manageri. Luulimme, että nyt ovet aukeaisivat meille kuningaskuntaa myöten. No ei muuten auenneet vaan aamun valjetessa vieraat sulkivat ovemme todeten "lähemmä aamulla nukkumaan". No mikä jottei, nukkumaan siis. Joonas poistui omaan huoneeseensa ja Jyrin kanssa vielä paransimme hetken maailmaa, kunnes uni armahti aamulla.

Ranualta pääsimme vielä hengissä herrojen Kemiin. Tavarat purettiin reenikselle ja kotiin oli kiva palata. Ensi vuonna jatkettaisiin..kiitokset kaikille keikoilla käyneille ja ravintoloille jotka meidät ovat soittamaan ottaneet. Kiitellään nyt vielä mukana kulkeneet ja meitä sietäneet äänimiehet. Hienoja ihmisiä ja erikoisiakin sattumuksia on vuoden varrelle sattunut lukusia..ensi vuonna seikkailu jatkukoon!

"KEEP ON KNOCKING BUT YOU CAN`T COME IN"

KEMI, Kaupungin pikkujoulut 1.12.2017

Kemin kaupungin pikkujoulut - Elämä on yhtä teatteria ja nyt olisi varattuna parhaat paikat!

Venla, Kemin kulttuurikeskuksesta, oli meihin syksyllä yhteydessä ja kyseli josko tulisimme soittamaan Kemin kaupungin pikkujouluihin. Oli kuulemma saanut suositteluja useammalta taholta koskien meidän rytmiryhmää. Tässä vaiheessa siis lienee syytä kiittää sukulaisia suosituksista, muuta järkevää syytä emme asialle keksi. Yhtä kaikki saimme tekniset asiat sovittua ja lupauduimme rokkia kaupungin työntekijöille tulla tarjoilemaan. Olimme jo aiemmin käyneet katsastelemassa soittopaikkaa kulttuurikeskuksessa ja lava laitettaisiin pystyyn pääaulaan. Haasteellinen paikka äänentoiston kannalta ja koska emme haasteita kaihda otimme vielä äänimiehen hommiin Mr Pinkin.

Sovimme tapaavamme kello 13 reeniksellä, jossa kamat pakattaisiin lähisiirtoa varten. Vaimoni kuitenkin päätti toisin ja ehdin itse paikalle vasta kahdelta, jolloin tavarat oli jo pakattu. Niinpä suuntasinkin suoraan kulttuurikeskukseen, Kemin kulttuurin kehtoon. Kulttuurikeskus pitää sisällään mm teatterin, kirjaston, museoita ja Kivalo-opiston. Täytyy myöntää, että juuri katselin tulevan vuoden kursseja lauluun ja soittoon liittyen, josko vaikka jotain oppisi alaan liittyen. Ikäväkseni huomasin, että monelle kurssille oli jonkin sortin pääsykoe kuten koe laulanta. Sepä siitä sitten, mutta nyt pääsisi laulamaan Kivalo-opiston aulaan, onhan
sekin jo jotain! Aulaan oli lava pystytetty ja tavarat alettiin kantelemaan sisätiloihin. Myös ääntenmestari Pinkki saapui paikalle ja temppeliä iltaa varten alettiin kasaamaan. Suurempia ihmeitä ei taaskaan ollut ja äänet päästiin tarkastelemaan iltaa varten. Näin jälkikäteen pahoittelemme (emme oikeasti, mutta melkein) jos joku yritti soittaa kello 15.30 - 16.00 välisenä aikana teatterin lipunmyyntiin ostaakseen lippuja taide- elämyksiin. Lipunmyynti sijaitsi kahden metrin päässä meidän kaiuttimista ja voi olla, että puhelimen hento kuiskaus on peittynyt rock musiikin tuottaman tsunamin alle. Äänet saatiin ruuvattua kohdilleen ja
poistuimme vähin äänin paikalta. Soitto alkaisi puoli kymmeneltä ja ennen meitä oli tarkoitus paikallisen kuoron, Säkenöivien, esiintyä teatterin ravintolassa. Paikalla olikin kuoron bändi kamojaan kasailemassa ja viimeisen piuhan vedettyään kuulivat, että kuoronjohtaja oli sairastunut ja keikka peruttiin. Siinä meni samalla myös juhlien kulttuuriosuus ja jäljelle jäimme vain me.

Keikkaa odoteltiin kukin omissa oloissaan kotosalla. Itse otin tunnin päiväunet ja kerkesin käydä saunomassa oluen kanssa, kunnes vaimo saapui kotiin tytön kanssa. Keikkaan valmistauduin siis vaippaa vaihtamalla (en omaani, ei tässä nyt vielä NIIN vanhoja olla!) ja olutta nauttiessa. Vuoden isä palkintoa odotellessa! puoli yhdeksältä otin taksin keskustaan ja kulttuurikeskukseen. Joonas oli jo saapunut paikalle ja muutoinkin väkeä oli runsaasti paikalla. Pikkujouluihin oli ilmoittautunut kaikkiaan noin 600 henkilöä, joten mahdollisuus hyvään iltaan oli olemassa. Myös Markku, Jyri ja Pinkki saapuivat paikalle. Väki juhlapaikalla oli iloksemme muistanut jo juhlia joten tunnelma oli juuri kuten pikkujouluissa kuuluukin olla! Juuri ennen keikkaamme tuli seremoniamestari kyselemään, miten haluaisimme meidät spiikattavan lavalle. Annoimme mestarille vapaat kädet ja niinpä kannustushuutojen saattelemana astelimme lavalle!

Meno olikin kohdillaan heti alusta lähtien ja pikkujouluväki hyvin mukana ja hauskaa pitämässä. Edes yleisölle esittämä toteamukseni "on kiva nähdä kaupungintyöntekijät kaikki liikkeessä, eikä niin että viisi katsoo kun yksi ei tee mitään", latistanut tunnelmaa! Totta kai myös kaupunginjohtajalle tuli terveiset lähetettyä, mutta ystävälliset sellaiset..kuinkas muutenkaan? Soitannollisesti ja tunnelmaltaan erittäin hyvä keikka! Soittoaika oli tehty meidän puolelta hieman pitkäksi, joten vauhdissa hypimme muutamia kappaleita ylitse ja silti soittoa kertyi tunnin ja kahdenkymmenen minuutin verran. Paikka tyhjenikin heti keikan loputtua ja yleisön palautteesta päätellen olimme tarjonneet sitä mitä oli tilattu.

Kasasimme kamppeet odottamaan seuraavaa päivää ja pois roudausta. Pinkki jatkoi matkaansa kotia kohden ja me muut matkasimme viereiseen ravintola Gringoon. Paikka olikin täynnä ja karaokelaulu raikui. Hanasta löytyi kylmää juomaa ja ilmeisesti emme saaneet esiintymisestä tarpeeksemme vaan Jyrin kanssa kävimme vielä tulkinnat kuppilan väelle tarjoilemassa. Jostain ihmeen syystä olimme sen verran järjissämme, että tilasimme taksin jo joskus yhden aikaan ja suuntasimme kotia kohden. Aamulla hakisimme kamppeemme kulttuurikeskuksesta ja suuntaisimme matkamme kohden Ranuaa ja vuoden viimeistä keikkaa!

HAUKIPUDAS, Musa-Vintti 18.11.2017

Rokkilaulajan työpäivä, kukaan ei tarvitse minua tänään...

Niinhän veisi tänään matkamme jälleen Suomen Bervely Hillssiin Haukiputtaalle ja Musa-Vintille! Kävin joskus taannoin syksyllä ohi ajaessani Päivin kanssa sopimassa keikan ja taas päästäisiin kotikulmille rokkia soittamaan. Ja niinhän se on, että kyllä se KIKY puree myös soittajapoikiin. Jostain oli leikattava ja tällä kertaa leikattiin äänimies pois reissusta. On tämä kumma homma, että edes köyhtyä ei saa enää rauhassa! Tästä masentuneena nimesimme roudauksen ohessa uuden johto keissimme (*laatikko joka sisältää johtoja toimituksen huom!) Ahdiksi, jotta edes äänimiehen sielu kulkisi mukana. Laatikko on iso, raskas raahata, vanha ja raihnainen ja kitisee liikkuessaan...näin huomasimme, että juuri mitään ei siis puutukkaan ja me onnettomat sielut lähdimme matkaan jo hieman iloisemmalla mielellä!

Joonas ilmoittautui vapaaehtoisesti (??) kuljettamaan ratsumme herrojen Kemistä Haukiputaalle ja takaisin. Liekö miehellä ollut happivaje vai onko asiaan vaikuttanut viime keikan jälkeinen toteamus joka meni jotensakin näin: " Ei jumalauta, kyllä nuo meiän keikat on ihan liian pitkiä, loppuu kunto, ei jaksa soittaa!"..ja seuraavan päivän aamuna mies totesi että, " eiku nyt mie hokasin, että eihän mulla kunto loppunu ko meinasin sammua". Niin oli mies ottanut valon sieluunsa ja hyppäsi auton rattiin, vaikka ehkä pientä liioittelua aikaisemman keikan jälkeisissä keskusteluissa onkin..vai onko...mutta sallittakoon se meille! Niinpä syöksyimme lumisen maiseman halki ja saavuimme Haukiputaalle seitsemältä.

Musa-Vintille roudaus on mitä miellyttävin ja syy selviää jo baarin nimestä, mutta saapahan keikkaa varten alkulämmöt jo hyvissä ajoin! Kamppeita kasailtiin ja paikalle saapui myös Jyväskyläläistynyt (no eihän tuo voi olla sana, mutta entä sitten??) Kemiläinen rumpali Jesse Väisänen (El Cerrito Band). Jesse oli matkalla Jyväskylää kohden ja pysähtyi hetkeksi huokaisemaan, kunnes matka jatkuisi. Töihin oli kuitenkin mies laitettava ja Jesse pääsikin tarkastelemaan äänentason ja soittamaan rumpuja, jotta Joonaskin pääsi toteamaan, että saliäänet olivat kohdillaan. Markku on jo pitkään vaatinut itselleen mikrofonia keikalle, sillä miehen sielu kaipaa tunteen päästämistä ulos laulun ja sanojen voimin. Viimein olemme tähän sielun huutoon vastanneet ja mies päästettäisiin tänään myös keikalla itseään toteuttamaan. Kuitenkin kasatessani mikkiständejä huomasin, että Markun mikrofonin adapteri on hukkunut ja liittämien lauluständiin ei onnistuisi....mutta oliko adapterin hukkuminen vahinko, tuottamuksellinen vai suorastaan suunnitelmallinen ja tahallinen teko? Niin joutui Markku sulkemaan Pandoran lippaansa vielä yhden keikan ajaksi, mutta toivo tulevasta kyti miehen sisällä kuin kirkas lyhty, joka mustassa Lapin yössä johdattaa
matkamiehen kotiin. Harmia aiheutti ääntentarkastuksessa hieman myös baarin toisella puolella oleva karaoke jonka äänentoisto toimi samalla taajuudella kuin meidän korvamonitoreiden lähettimet. Olivat karaokessa sitä mieltä, että meidän epävireinen soittomme muka häiritsi laulajien tulkintaa..ei voi pitää paikkaansa..tulkitsitte väärin! Asia selvisi taajuuksien viilaamisella ja soundien tsekki saatiin hoidettua..hyvältä vaikutti! Ennen kuin Jesse matkaansa jatkoi, sovimme hiukan ensi kesän kuvioita. Tuolloin on bändin kuopuksemme astumassa avioliiton onnelliseen ja auvoiseen satamaan (tämä on huumoria, toimituksen huom!) ja paikalle pitäisi saada, totta kai, hyvä bändi vieraita viihdyttämään. Aikataulu on kuitenkin sen verran tiukka, että hyvää bändiä ei enää saanut varattua, joten me hoitaisimme viihdytys puolen. On olemassa päiviä, jolloin on ainakin hyvä teeskennellä, että perhe-elämä ja puoliso on tärkeämpää kuin musiikki ja sen parissa puuhastelu..hääpäivä lienee yksi sellaisista päivistä. Niinpä tuleva sulhanen keskittyisi tuona päivänä tuoreeseen vaimoonsa ja Jesse hoitaisi häätilaisuudessa rumpujen kielillä puhumisen. Sovimme, että muutamat reenit järjestettäisiin joskus ja keikalla soitettaisiin jotain. Kun täydellinen suunnitelma oli tehty, jatkoi Jesse matkaansa Jyväskylään rauhallisin mielin. Mikään ei voisi enää mennä pieleen!

Me soittajapojat läksimme Musa-Vintin alakerrassa sijaitsevaan ravinteliin syömään. Hyvät pitsat kokki paisteli ja Markkukin taisi saada nälkänsä tyydytettyä. Jyrin kanssa tyydyimme puolikkaisiin pitsoihin, sillä me olemme parempia ihmisiä ja muutenkin aika Fitness! Saatuamme ruokailtua matkasimme takahuoneeseen tuhoamaan tarjottavia, joita olikin Päivi laittanut runsaasti esille, kiitoksia jälleen kerran! Hieman enne keikkaa vein juotavia lavalle ja törmäsin siskon poikaani Jyrkiin, joka oli kavereidensa kanssa tullut keikkaamme katsomaan. Mukava oli miestä tavata ja pikaisesti kuulumisia vaihtaa, kun tahtoo olla, että sukulaisia tulee nähtyä turhankin harvoin. Myös Jyrin sisko saapui taas kerran miehensä kanssa paikalle keikkaa seuraamaan. Muutoin näytti, että tällä kertaa ei tupa tulisi täyteen mutta se on sellaista..hauskaa pidettäisiin silti ja paikalle tulleille soitettaisiin yhtään itseämme säätelemättä!

Puoli kahdeltatoista keikka polkaistiin käyntiin ja soittohan kulki hyvin! Yleisökin näytti viihtyvän, vaikka ensimmäisen setin aikana ei meno vielä kovin villiksi kasvanutkaan! Lavalla kuitenkin viihdyttiin ja soitto kulki todella hyvin..näin se homma pitääkin hoitaa..oli väkeä paljon eli ei! Ensimmäinen setti saatiin purkkiin ja pidimme parinkymmenen minuutin tauon. Tämän pienen huokaisun jälkeen soitto tärähti ilmoille jälleen. Nyt voi sanoa, että fiilis soittaa taisi kaikilla olla erinomainen..suorastaan 5/5. On totta, että tupa ei ollut täysi mutta soitto kulki jäätävän hyvin. Pienet lapsukset joita yleensä tahtoo tulla, jäivät tällä kertaa pois. Jyri ja Markku juoksivat salia ympäri soittaessaan ja taikatemppuja tehtiin. Monesti tahtoo olla. että hyvän keikan fiiliksen saa yleisön kautta ja vuorovaikutuksesta. Tällä kertaa hyvä fiilis tuli oman tekemisen kautta ja uskon, että se välittyi myös yleisöön...hyvä keikka kaikin puolin!

Keikan jälkeen otimme pienen hengähdys tauon ennen kuin alettaisiin roudaamaan..kaikki muut paitsin Joonas, jonka sisällä valo paloi kirkkaana ja mies tarttui työn touhuun kun me muut tartuimme kylmään huurteiseen. Meitä jututtamaan tuli mies Kainuusta, Joonas nimeltään, mukanaan ystävätär Salla. Musiikki oli maistunut ja meitä kehotettiin vierailemaan myös Kainuun suunnalla rokkia soittamassa ja muutamia hyviä vinkkejäkin asian suhteen saatiin..katsotaan josko saataisiin jotain syssymmällä järjestettyä sinnekin suuntaan. Roudaus saatiin kivuttomasti hoidettua ja kävin vielä takahuoneen tarkistamassa sekä kiittelemässä baarin väen ja astuin laivaan ja suuntana herrojen Kemi. Tai näin luulin, mutta autossamme
oli lisäksemme Kainuun Joonas ja Salla..ilmeisesti suunnitelmiin oli tullut muutos ja matkamme veisi Paltamoon? Jääkaapissa oli kuitenkin runsaasti juotavaa, joten tärkeintä olisi matka ei päämäärä...menoksi siis! Paltamoon asti emme kuitenkaan matkanneet, vaan jätimme Joonaksen ja Sallan jossain sijaitsevalle hevostilalle. Olihan soittajapoikienkin päästävä heposia katsomaan ja Jyrikin pääsi tuntemaan miltä kuumaverinen tamma tuntuu (ei sillä, etteikö jyrin vaimo sellainen olisi, ei siis hevonen mutta kuuma tamma, tai ei tamma mutta kuuma..tai siis enhän minä tietenkään asiaa ole sillain aatellut...no viddu..ei tätä nyt enää voi mitenkään selittää..antaa siis olla!). Kun rapsuttamiset oli suoritettu, otimme uuden yrityksen ja suuntana siis herrojen Kemi. Joonakselle ja Sallalle hyvät jatkot Kainuuseen, kenties näemme keikoilla sielläkin suunnalla!

Pysähdyimme vielä perinteisesti Iin Shellille nauttimaan kuumat koirat (kts aiempi kohta, kuuma tamma) ja ravittuina jatkoimme matkaa. Matka meni nopeasti Tiktakkia kuunnellessa ja sen verta fiiliksissä olemme uutisesta jonka mukaan Tiktak soittaa ensi kesänä keikan Oulussa, etä liput tapahtumaan on saatava hinnalla millä hyvänsä...Petra on vaan niiiiiin....hyvä laulaja! Kemissä suoritimme lastin purun sekä roudasimme kamat reenikämpälle. Näin oli tämäkin reissu saatu käytyä ja mukavaa oli taas kerran! Seuraavan kerran soiteltaisiin parin viikon päässä Kemin kaupungin pikkujouluissa! Luovutetaanko meille kaupungin avaimet vai otetaanko entisetkin pois! Tämä selviäsi seuraavaksi.

KEMI, Cafe Bar Ankkuri 4.11.2017

Anna sitä lovee, piparia! - Piparin tuoksuiset pikkujoulut, nyt mentiin jo niin pitkälle, että lopulta heitettiin soittajatkin ulos!

Edessä olisi kotikeikka Kemin Ankkurissa. Ankkuri on ollut meille perinteisesti mahtava paikka soittaa ja yleisö on ollut todella hyvin aina mukana ja meno on ollut kaikin puolin loistava. Tämä, tietysti, asettaa myös meille soittajapojille omat paineensa onnistumisen suhteen. Onnistumiseen emme voi vaikuttaa olemattomilla soitto ja esiintymistaidoilla, joten paneuduimme siis teknisiin seikkoihin. Yleensähän on niin, että negatiivinen palaute jos sitä keikoilta tulee, koskee poikkeuksetta äänen voimakkuutta. Eli musiikki on liian kovalla (syö luumuja!). Tästä syystä mietimme taas kerran etukäteen paljonkin sitä, millä PA-laitteilla
keikka soitettaisiin ja keikalle tietysti otettiin myös mukaan ääntenmestari Ahti. Äänenlaadun eteen tehdään paljonkin töitä ennen keikkaa ja keikan aikana. Ahti tekee taikojaan ja hioo äänen nyansseja kohdilleen mutta ainut asia mitä keikoilla käyvä tavan kuulija äänestä erottaa, on sen voimakkuus ja kuulostaako musiikki yleisesti hyvältä vai ei. Kukaan ei koskaan tule sanomaan, kuinka hyvä balanssi äänessä oli ja kuinka keskiäänet korostuivat hienosti ja kuinka taitavasti äänimies keikan aikana käytti tehosteita esimerkiksi ilmiömäisen kitarasoolon aikana. Tämä on ymmärrettävää ja musiikkihan onkin vain väline jonkin tunteen luomiseksi ja kokemiseksi. Ei sitä kuulijan tarvitsekaan analyyttisesti arvioida. Tämä vain osaltaan osoittaa sen, että äänimiehen työ on aika näkymätöntä hommaa, mutta silloin kun musiikki kuulostaa hyvältä niin kyllä sen eteen muutakin on tehty kuin volumea säädelty. Syy miksi tästä nyt kirjoittelen selviää monologin myöhemmässä osassa...

Auto oli siis pakattu edellisenä iltana reenien päätteeksi ja roudaus tehtiin jo aamulla ennen kymmentä. Kävin hakemassa Joonaksen kotoaan ja matkasimme Ankkuriin, jonne jo Jyri ja Markkukin saapuivat. Tavarat kannettiin sisälle ja Ahtikin saapui paikalle. Suuria ongelmia ei ollut ja äänet saatiin tarkasteltua ennen kahtatoista jolloin Ankkurin brunssi alkaisi. Ääntentarkastelua sattui paikalle kuulemaan Jyrin ja Markun työkaveri Vesku. Vesku on ollut keikallamme muistaakseni noin kaksi vuotta sitten. Mies ilmeisesti kärsi hetkellisesti jonkin asteisesta happivajauksesta, sillä alkoi kuulemansa perusteella kehumaan soittoa ja sitä, kuinka bändinä muka olisimme kehittyneet! No myönnetään, että jonkin sortin kehittymistä on voinut vuosien varrella tapahtua, kehittyy se syöpäkin.

Ääntentarkastelun jälkeen Markku ja Jyri jäivät nauttimaan Ankkurin runsaan brunssin ja minä heitin Joonaksen kotiinsa. Omalta osalta päivä meni kotosalla kässehtiessä ja iltaa odotellessa. Toisaalta on helppoa lähteä keikalle kotoa, mutta onhan se hieman eri päästä tunnelmaan reissun päällä, kun aikaa kulutetaan porukalla bändin kesken, juttu lentää ja legendoja syntyy. Nyt syntyi sitten vähän vähemmän. Yhdeksältä illalla hermo petti ja tilasin taksin ankkuriin. Joonas olikin jo saunakabinetissa odottelemassa ja iloisesti yllättyi kosteista tuomisistani. Mutta muistipa soittajia myös Ankkuri kostukkeilla, joten kiitokset siitä! Myös Markku, Miia ja Jyri saapuivat paikalle. Keikalle oli saapumassa myös jälleen tuttuja ja sukulaisia ja pientä vieraslistaa oli siis laadittava. Puoli yhdentoista aikaan myös Ahti saapui paikalle sekä Jyrin vaimo (keikkabussimme ostaja ja rahoittaja) Ritu. Porukkaa oli jonkin verran paikalla ja päätimme lykätä keikan aloitusta puolella tunnilla, jos väkimäärä vielä hiukan lisääntyisi. Keskityimme siis juomatarjoiluun ja keskustelimme Catalonian tilanteesta ja arvioimme sen vaikutusta tulevan keikkamme tunnelmaan! Myös vaimoni pääsi paikalle, kun mummo tuli vahtimaan tenavaamme. Kotiäitiys sai siis jäädä hetkeksi ja rokkimamma saapui katsomaan keikkaamme..ja vielä selvinpäin..hullu!

Lavalle asteltiin puoli kahdeltatoista ja väkeä oli paikalla mukavasti, ei täynnä mutta kuitenkin. yleisöä sai lämmitellä varmaan noin kuuden kappaleen verran, kunnes Hurriganes alkoi jälleen kerran käymään jalan alle ja tanssit saatiin pystyyn. Tupa ei ollut täynnä mutta tunnelma oli hyvä ja keikka soitannollisesti mielestäni hyvä. Outoa pientä lipsumista itsellä tuli välillä, kun keskittyminen herpaantui ja alkoi liikaa fiilistelemään eikä keskittynyt suorittamiseen, mutta hauskaa oli ja se kai lienee se pääasia. Jyri synnytti harjoittelemansa Smoke on the waterin soolon ja lapsi oli kaunis ja aivan isänsä näköinen! Minä pääsin testaamaan rumpalina toimimista ja Markku veti keikan läpi timantin tarkalla soitannalla! Se täytyy todeta, että tällä kertaa tälle yleisölle taisi settimme olla pitkähkö. Kaikkiaan soittoa tuli noin tunti ja neljäkymmentä minuuttia...uskon että puoli tuntia lyhyempi setti olisi tänään toiminut paremmin. Jälkiviisaus on parhautta! Vaimoni joutui poistumaan kotiin kesken keikkamme kun jälkipolvi tarvitsi äitiään..tekosyy taisi olla..eihän tätä selvinpäin kukaan kestä..hullu kun edes yritti!

Keikka saatiin encoreiden jälkeen pakettiin ja oli aika palautella. Baari näyttikin tyhjenevän heti keikan jälkeen ja jo kahden aikaan huomasimme olevamme ainoat baarin asiakkaat. Henkilökunta passitti myös meidät ulos anniskelutiloista, vaikka lompakossa pakotti ja jano oli kova! Siirryimme siis takaisin saunaosastolle, jossa menot jatkuivat. Tai jatkuivat muilla, paitsi minulla. Keräsin siis luuni ja lähdin kotiin. Roudaus hoidettaisiin seuraavana päivänä tai joskus syssymmällä.

Noniin palataanpa hieman takaisin monologin alkuun. Aamulla kun heräsin, oli sähköpostiimme tullut palautetta siitä, että keikallamme oli musiikki ollut liian lujalla. Ahti kertoi myös, että keikan aikana oli joku henkilö käynyt valittamassa äänenvoimakkuudesta. Ei mitään, hyvä että palautetta tulee ja toki aina pitää miettiä onko palaute aiheellista vaiko ei. Nythän on niin, että meidän soittamamme musiikki ei ole jutustelun ja seurustelun taustamusiikkia. Ei sinnepäinkään! Tarkoituksemme on täyttää ravintola rock musiikilla ja vielä niin että musiikki myös hieman tuntuu, saada ihmiset tanssimaan ja pitämään hauskaa. Rokkamaan sydämensä kyllyydestä! Jos siis kuulut siihen ryhmään, joka haluaa jutustella ja seurustella keikallamme, niin kannattaa ainakin valita tälle toiminnalle jokin muu paikka kuin kaiuttimien edestä kolmen metrin päästä. Siispä lyhyesti silloin tällöin jonkun keikalla esittämään kysymykseen "pitääkö musiikin olla noin kovalla?" on yksinkertainen vastaus: pitää. Tahtoo vain olla näin, että kaikkia ei voi miellyttää ja ehkäpä se ei ole tarkoituskaan. Palaute keikoista on kuitenkin 99 prosenttisesti ollut positiivista, joten pysymme valitsemallamme turmion tiellä hamaan loppuun asti...annamme jatkossakin
taustamusiikin soittamisen muiden hoidettavaksi!

Tulipa yllättävän asiapitoista tekstiä, näin ei voi jatkua..tähän on tultava muutos..sitä lähdetään hakemaankahden viikon päästä Haukiputaalta!

MUHOS, Muhos-kellari 23.9

Hittejä hanurista ja härkätanssia!

Heräsimme Rukalla aamupäivästä ja kiirettä ei tarvinnut kerrankaan pitää..Muhoksella oli tarkoitus olla vasta kuuden aikaan illalla ja ajomatkaa olisi noin neljä tuntia niinpä kamat mentiin roudaamaan kahdeltatoista kun ravintola ovensa aukaisi. Pari Buranaa naamaan ja työhanskat käteen.

Kamat saatiin kasaan yllättävänkin ripeästi ottaen huomioon aamuun venyneen illan ja lievän heikotuksen joka ilmeisesti johtui tottumattomuudesta ohueen ilman alaan. Ravintolan omistaja saapui myös aamulla pyörittämään karaokea ja jonkin sortin suuntaviivoja saatiin tulevaisuutta koskien..aika näyttää taas mitä edestä löytyy..se oli tiedossa että nyt taakse jäisi loistava keikka, hyvät puitteet ja auton pakattuamme suuntaisimme kulkumme Muhosta kohden.

Markku tarttui ohjaksiin ja matka saattoi alkaa. Jo alkumatkasta Joonas laukoi ilmoille huolestuttavan uutisen..maailmanloppu tulisi tänään! Lehdestä saatoimme lukea kuinka planeetta nimeltä Niburu (tai jotain sinne päin) iskeytyisi päin palloamme ratkaisten samalla pitkäaikaistyöttömyyden sekä korkojen nousut. Emme saaneet selvyyttä kerkeäisimmekö tehdä edes ääntentarkastusta ja epätietoisuus valtasi mielemme! Ahti lohdutti toteamalla, että olisihan se hienoa, jos keikkajulisteeseen voisi kirjoittaa "keikka peruttu maailmanlopun takia" tämä piristi mieltämme ja päätimme lopun koittaessa julisteen säästää muistoksi hienosta tapahtumasta!

Taivalkoskella pysähdyimme ruokailemaan ABC asemalle joka paljastuikin epä- ABC asemaksi..tarroja ikkunoihin vaihdettiin ja taistelu suurta ketjua vastaan oli alkanut..valtaako anarkia Taivalkosken? Ruokailun jälkeen matka jatkui ja Muhokselle saavuttiin viiden aikaan. Aikaa olisi siis suorittaa shoppailut ja omaan käteeni tarttui cd levy nimeltä; "hittejä hanurilla"...nerokasta!

Muhos-kellarin ovet saavuttiin avamaan hieman enne kuutta ja kamat saatiin sisälle roudattua. Paikka olikin akustiikaltaan loistava ja paikka muutenkin yllättävän iso..nähtäväksi jäisi löytäisikö väki illalla paikalle..puitteet olisivat kohdillaan! Roudaus oli nopeasti ohitse ja äänet olivat tänään jos mahdollista vielä paremmat kuin eilen. Kävimme vielä ostamassa laatikon lähdevettä kaupasta ja siirryimme yläkerrassa olevaan kaksioon ruokailemaan. Paikka henki historiaa ja mikäs oli keikkaa odotellessa..ruoka oli hyvää, juoma kylmää ja makuupaikatkin löytyivät. Ahti tosin totesi, ettei enää tässä vaiheessa uskaltanut nukahtaa jos ei enää heräisi. Emme olleet osanneet ajatella, että loppukokeet miehellä jo näin lähellä olisivat. Niinpä pyrimme typerillä jutuilla varmistamaan, ettei mies viimeiselle matkalle vielä lähtisi. Lisäksi viihdettä löytyi mm sarjasta rieku ja raiku..jossa on hienosti onnistuttu muutamaan minuuttiin tiivistämään paljon opettavaisia tarinoita (linkki tarinan lopussa..katso ja opi! K-18). Muutoinkin päivä oli ollut aika väsynyttä ja päivä ja ilta oli mennyt tyttömäisesti kikattaessa..juttujen taso vain oli taas luokkaa x joten niitä on turha alkaa avamaan enään jälkikäteen..nämä hetket on elettävä.

Keikka oli tarkoitus aloittaa kahdeltatoista ja yhdentoista aikaan sisällä oli neljä maksanutta asiakasta..kunnes kaksi poistettiin henkilökunnan toimesta ulkoruokintaan..hyvältä vaikutti siis. Niinpä tulimme omistajan kanssa siihen lopputulokseen että viivästyttäisimme keikkaa puolella tunnilla. Kyllähän väkeä lopulta paikalle saapui ja niinpä keikka laitettiin käyntiin. Soitannollisesti keikka meni hyvin, tosin eilinen painoi äänessä jonkin verran ja vähän piti säästeliäästi aloitella, että ei huutaisi itseltään jalkoja alta. Väkeä oli paikalla kenties lopulta lähelle sata, mutta ehkä musiikkimne ei täysin vastannut nuorehkon yleisön musiikkimakua. Tunnelmaltaan keikka jäihieman vaisuksi (oli siinä hetkensä) mutta emme antaneet sen vaikuttaa omaan tekemiseen vaan keikka vedettiin läpi täydellä höyryllä. Keikalta jäi mieleen nuorehkot tytöt jotka tulivat pyytämään onnittelu laulua kun toinen heistä oli kuulemma illan juhlakalu! Eihän me pojat mitään onnittelulauluja osata ja vaikka osattaisiin, niin toivekonsertti ei kuulu meidän ohjelmistoon! Herrasmiehenä omistimme kuitenkin seuraavan kappaleen tytöille ja soitimme kalut juhlak..siis juhlakalulle kappaleen jonka tahdissa näytti myös twerkkaus luonnistuvan..maailma on pilalla!!

Keikka kesti aika tarkalleen puolitoista tuntia ja encoreja ei tarvinnut soitella vaan disko jytä sai vastata loppuillan musiikista. Kamat lyötiin kasaan kenties ennätysajassa ja auto pakattiin kotimatkaa varten. Saimme vielä Jyrin kanssa todistaa pihalla tapahtuvaa alkukantaista nuorten urosten voimain mittelöä. Mylvintä alkoi muistuttamaan vahvasti rykimäviikkojen ääntelyä mutta pystyimme kuitenkin viettejämme vastustamaan! Amatimaiset järjestysmiehet saivat testosteronia pursuavat miehet erilleen ja näytös oli ohitse samoin kun visiittimme Muhoksella! Ahti hyppäsi ohjaksiin ja suuntasimme kohden herrojen Kemiä. Iin Shellillä söimme vielä kuumat koirat matkaevästyksenä. Lisäksi sain kotoa vaimolta viestin, että kotona olisi kiinalaista odottamassa. Kysyin onko kyseessä mies vai naispuolinen kiinalainen..mutta samalla totesin, ettei sillä oikeastaan nyt niin suurta väliä olisi...vastausta ei koskaan kuulunut...

Niinpä saavuimme koteihimme joskus puoli kuuden aikaan aamulla ja voi sanoa että uni armahti aika nopeasti. Nyt pitäisimme kuukauden tauon keikoista ja seuraavan kerran rokkia soitettaisiin kotikulmilla Café Bar ankkurissa.

Paina linkkiä ja tutustu Riekun ja Raikun elämään!

RUKA, Ravintola Zone 22.9

Keikkailuun ei voi leipääntyä kun muistaa, että Rukalla on hyvä tankata!

Matkaan lähdettiin herrojen Kemistä ja soittajapoikien lisäksi reissuun lähti mukaan Ahti ääntenmestariksi. Auto oli pakattu jo edellisenä iltana reenien päätteksi, reenien joista ei jäänyt tarinoita kerrottavaksi. Amatimiehinä tiedämme kuitenkin, että huono kenraali tietäisi hyvää keikkaa, joten luottavaisin mielin reissuun lähdettiin. Jyri hyppäsi auton puikkoihin ja matka kohden rukatunturin ruskaa alkoi. Matkan teko meinasi keskeytyä kuitenkin jo alkuunsa kun elämäänsä kyllästynyt koppelo päätti päivänsä ratsumme keulavarustukseen. Kuitenkin pikaisen kenttä siunauksen jälkeen päätimme, että emme anna tämän traagisen tapahtuman latistaa tunnelmaa vaan olimme tyytyväisiä, että ainakin yksi koppelo tuli tällä reissulla selätettyä..ja jo alkumetreillä..sitä se ruska teettää!

Pysähdyimme pikaisesti Ranualla hotelli ilveslinnaan, jossa nautimme virvoittavat juomat sekä vaihdettiin kuulumisia omistajan siskon kanssa. Puhetta oli myös mahdollisesta uusinta keikasta ilveslinnaan mutta ajankohtaa ja toteutusta pitää vielä hieroa itse pääjohtajan kanssa..nähtäväksi siis jää milloin Ranualla taas rokkia soitettaisiin.. Tankkasimme vielä tyhjyyttä huutavan auton jääkaapin, jonka jälkeen suunnistimme onnistuneesti keikkapaikalle, ravintola zoneen.

Paikassa olikin alkuillasta huolimatta jo karaoke karkelot meneillään kun sisään saluunaan astelimme. Tämä jo osaltaan antoi ymmärtää että illalla paikka tulisi olemaan täynnä..loistava keikka siis tulossa? Kamat alettiin roudaamaan paikalle kauniin karaoke laulannan säestyksellä. Nopeasti lava saatiinkin siihen kuntoon että äänet päästiin tarkastamaan ja ongelmia ei ollut..kaikki toimi moitteettomasti. Joskus näinkin! Ahti ehdotti vielä että käyttäisimme hänellä mukanaan olevia senheiserin mikkejä laulussa omien shuren mikkiemme tilalla. Vaikka aluksi hieman vastustelin niin kokeilun jälkeen totesimme että äänenlaatu oli kuin olikin kirkkaampi..saa nähdä pitääkö lähteä kaupoille..

Kuittasimme majoituksen avaimet henkilökunnalta ja mukaan tarttui myös janojuomaa. Majoitus oli keikkapaikan yläkerrassa ja tilaa oli vaikka muille jakaa..näyttäisi siltä että illalla bailattaisiin ankarasti!(no niin varmaan....mutta puitteet armottomaan twerkkaukseen olisivat kuitenkin loistavat!). Majoittumiseen jälkeen kävimme täyttämässä itsemme ravintolan tarjoamilla ruuilla ja hyvää oli. Jopa Markku totesi saaneensa itsensä lähes kylläiseksi..tämä on jo saavutus josta voisi miseliinin paikalle myöntää! Syömisen jälkeen keikan alkuun oli aikaa noin kolme tuntia ja läksimme majoitukseen aikaa kuluttamaan tutuissa merkeissä..eli kävimme läpi hallituksen tulevan budjetin kehyksen ja arvioimme se vaikutusta Suonenjoen ilmaisutaidon lukion pihassa olevan keinonurmen kasvuun ja kehitykseen.

Kas näin aika kului kuin siivillä ja ilta alkoi olemaan jo lähellä h-hetkeä. Niinpä Kävin Joonaksen kanssa, noin puolta tuntia ennen keikan alkua, pyörähtämässä ravintolanpuolella viemässä lavalle keikka juotavat. Paikka olikin jo täynnä ja meno kovaa! Laulu raikasi ja väki tanhusi..tätä menoa ei latistaisi mikään..ei edes meidän soitto..nyt pääsisi suorastaan valmiiseen pöytään nauttimaan menosta!

Niinpä puoli yhdeltä pääsimme keikan aloittamaan ja nyt ei tarvinnut yleisöä lämmitellä..tunnelma oli heti kohdillaan ja väki juhlatuulella..aivan jäätävä meno! Keikka oli soitonkin osalta todella hyvä ja mitään kompastumisia ei tullut. Jyrin mikrofoni lakkasi tosin hetkellisesti toimimasta, mutta Ahti kävi tekemässä taikojaan ja niin laulu taas ilmoille raikui! Lievää hämmennystä keikalla meinasi tosin aiheuttaa muutaman innokkaan naaraan intensiivinen tuijotus ja viittomien käyttö, joiden tulkintaan ei tarvita suurtakaan perehtymistä viittomakielen oppimäärään...mutta hyvähän se on että musiikki saa aikaan positiivisia tunteita kuulijoissa!

Puolentoista tunnin keikka ja päälle yhdet encoret ja homma oli paketissa. Kuivaa kohtaa ei paidasta löytynyt ja kaikki oli jätetty lavalle. Kyllä tunturissa on sitten kivaa soitella! Jyri oli myös ottanut mukaan kuvausvehkeet, joilla keikka taltioitiin ja jotain materiaa julkaistaan joskus syksymmällä...

Joonas vetäytyi Ahdin kanssa keikan jälkeen viettämään majoitukseen laatuaikaa.( saa nähdä julkaistaanko tästäkin materiaa vielä jossain vaiheessa) Minä Jyri ja Markku emme halunneet häiritä joten jatkoimme iltaa valomerkkiin asti. Tulipa kokeiltua myös pöydällä tanssia, joka näytti olevan SE juttu Zonessa..ei kuitenkaan vaikuttanut allekirjoittaneen hytkymis-taitoon. Valomerkin jälkeen jatkoimme vielä majoituksessa filosofisia keskusteluja maailmankaikkeudesta sekä saunomista 30 asteisessa saunassa. Suuret jatkot ja kreisibailaaminen siirtyisi taas näköjään seuraavaan kertaan...ehkä hyvä niin..koska aamulla olisi matkattava keikalle Muhokselle. Niinpä aamun koittaessa oli laskettava ruoto suoraksi ja hetken aikaa kerättävä voimia uuteen koitokseen!

Rovaniemi, Rock Ravintola Grande 26.8

Rovaniemen markkinat - Hula hulaa, eestikeeltä, tuoretta ja makeaa punaista lihaa!

Lapin maakunnan pääkaupunkiin veisi tiemme tänään. Jyri oli reissullaan Rovaniemellä ollessaan käynyt puhuttamassa Ravintola Grandessa Juhaa ja sopinut tämän päiväisen keikkamme. Kuten jo useamman kerran olemme todenneet, olemme neroja mitä talouden hoitoon tulee ja usko on kova, että näytämme kyntemme jälleen! Keikka tehtäisiin siis lippuriskillä, mutta varmistaaksemme taloudellisen menestymättömyyden, varasimme vielä sviitit paikallisesta majoitusliikkeestä kaikilla mausteilla. Todellinen syy majoituksen varaamiseen on kuitenkin rumpalimme Joonas. Joonaksen sisäinen metronomi säädetään kohdilleen keikkaa varten arviolta kuudella ravintola-annoksella. Tämä aiheuttaa sen, että mies onsäännönmukaisesti väistänyt keikkabussimme kuljettajan pestin keikalle mentäessä. Metronomin säätäminen on kuitenkin hienovaraista työskentelyä ja usein, lähes poikkeuksetta, on säätämistä jouduttu korjaamaan seuraavana päivänä toiseen suuntaan. Erikoista tässä on se, että säätäminen toiseen suuntaan suoritetaan samalta vaikuttavalla tavalla kuin ennen keikkaa tehtävä säätö. Mutta mitäpä minä näistä ymmärrän, kun en osaa puhua rumpujen kieltä (ja kitaristimme Jyrin mukaan en mitään muutakaan kieltä!). Nyt olimme kuitenkin päättäneet, että Joonas saisi myös niellä asfalttia ja toimia ratsukkomme kuljettajana takaisin tultaessa...saa nähdä kuinka meidän käy?

Jyri starttasi autonsa ennen viittä ja haki minut, Markun ja Joonaksen kyytiinsä. Tie vei tutusti reenikämpälle, jossa soittimet pakattiin autoon ja lähdimme kohden Rovaniemeä Jyrin ohjastamana..Joonas aloitti metronomin säätötalkoot.(Markun kanssa yritimme myös opiskella parhaamme mukaan tätä jaloa käsityöläistaitoa, joka valloillaan olevan fitness/kuntoilu-buumin myötä, alkaa olemaan katoavaa kansanperinnettä). Rovaniemelle saavuimme puoli kahdeksan aikaan ja ensimmäisenä menimme kirjautumaan majoitukseen, jonne kävimme pudottamassa henkilökohtaiset taisteluvarusteet. Pikaisella visiitillä Markku löysi jo huoneensa jääkaapista hotellin tervehdyksen, joka piti sisällään puoleksi syödyn hampurilaisaterian. Hotellin respasta ei Markku saanut vastausta kysymykseen "kuinka paljon olisi pitänyt huoneesta maksaa, että ateria olisi ollut kokonainen?", joten läksimme kohden 300 metrin päässä sijaitsevaa ravintola Grandea roudaamaan kamamme iltaa varten.

Juha olikin meitä vastassa ja soittokamppeet saatiin purettua ravintolaan. Lava oli hyvän kokoinen ja paikka muutenkin vaikutti otolliselta soittamiselle. Kotoisa takahuone ja sen sisältämä virvoitusjuomia pullollaan oleva jääkaappi antoivat odottaa illasta onnistunutta! Kamat kasattiin lavalle ja ääniä alettiin ruuvaamaan kohdilleen. Monitorikuuntelu olisi totutusti säädettynä jo kohdilleen mutta saliäänet kaipaavat aina pientä säätöä, kun jokainen tila nyt on erilainen. Tässä kohtasimme pieniä teknisiä ongelmia, jotka selvisivät kuitenkin yhdellä puhelulla kotipuolessa olevalle Ahdille ja tila saatiin niin sanotusti haltuun.

Äänet saatiin tarkasteltua ja ratsulle löytyi paikka ihan ravintolan vierestä. Suuntasimme jalkamarssilla kohden hotellia, koska aikaa keikan alkuun olisi vielä noin kolme tuntia. Aikaa oli siis ottaa pienet levot, suihkut ja vaihdella keikka tamineet yllemme. Yhdentoista aikaan Markun yllätti nälkä ja suuntasimmekulkumme läheiselle grillivaunulle. Grillivaunun edessä mieshenkilöä muistuttava olento, söi tukevassa lonkkalevossa hampurilaista muistuttavaa ruokaansa. Markku kysäisi mieheltä mitä tämän käärö sisälläänpitää. Mies katsoi ilmeisesti sisältöä ensimmäistä kertaa sameilla silmillään ja totesi maailmassaan olevan virheen! Syömänsä liha oli nimittäin punaista...JUMALAUTA! Mies kertoi myyjälle, että jauheliha ei ole punaista ja epäili lihan olevan peräisin punahuulisorsasta. Myyjän kertomukset medium pihveistä ja niiden hienoudesta eivät tätä arjensankaria lohduttaneet. Näin Markun viaton kysymys ihmiseltä ihmiselle aiheutti pienen tappion grillivaunun illan myynti katteeseen. Näköjään osaamme levittää taloudellista kannattomuutta myös ympärillemme! Omissa eväissämme emme valitettavaa löytäneet ja kupuravittuna lähdimme kohden Grandea.

Keikkaa odottelimme takahuoneessa sekä baarin puolella, jonne oli eksynyt Markun ja Jyrin tuttavia. Olipa saapunut myös Mika Tervolasta, jonka synttäreillä olimme viime vuonna soittelemassa. Jutellessani Mikan kanssa maailmapolitiikan nykytilasta ja Brexit äänestyksestä tuli meidät keskeyttämään mies punaisessa paidassaan. " Puhutteko te soome keeli? Minä oli Eestist ja joskus Soomee haastan, mutta nyt en lukia mitä sanovat?" Mika Lohdutti miestä kertomalla, että suurimman osaa ajasta ei itsekkään tiedä mitä puhuu ja mies poistui tyytyväisenä virvoittavien juomien äärelle laajentamaan ymmärrystään. Porukkaa saapui paikalle muutoinkin pikkuhiljaa ja sovimme, että soitto aloitetaan puoli yhdeltä ja soitto kestäisi noin kello kahteen. Näin myös tehtiin ja soitto polkaistiin käyntiin.

Keikka lähtikin rullaamaan hyvin ja soitto tuntui kulkevan. Väkeä ei kauheasti tuvassa vielä ollut, mutta soitto tuntui paikalla oleville kuitenkin maistuvan. Koko keikan ajan porukkaa saapui lisää paikalle ja baari täyttyi lopulta siinä vaiheessa, kun kello löi puoli kaksi ja lipunmyynti loppui. Onhan se viisi euroa lipusta pyydettynä suorastaan ryöväystä tai ilmeisesti ainakin meidän keikalle myytävästä lipusta, joten ymmärrämme kyllä. Keikan alkuvaiheilla Joonas sai tavoitteensa täytettyä (mahdollisesti kyse saattoi olla myös kostosta kuljettajan pestistä johtuen?) ja sai omituiseen kohtaan lisäämällään omituisella fillillä pudotettua laulajan kyydistä hetkellisesti. Kiitin Joonasta käsimerkein ja "ole hyvä" vastaus tuli yhtä nopeasti takaisin..pientä ja mukavaa keikan maustetta näin soittajapoikien kesken!

Keikan aikana sisälle saapui myös kaksi naisenpuolta, joilla oli mukanaan hula hula-vanteet. Naiset olivat jättämässä niitä narikkaan mutta sain houkuteltua ovimiehen päästämään tytöt sisälle vanteiden kanssa. Kehuin olevani entinen telinevoimistelija ja nykyisessä kunnossani haluaisin kokeilla, mahdunko vielä renkaan sisään. Hula hula tytöt intoutuivatkin esittämään oikean performanssin keikallamme ja tottakai minunkin oli tuohon osaa otettava. Laulajan lanteet eivät kuitenkaan rengasta kesyttäneet joko johtuenjäykästä luonteesta tai luontaisista taipumuksista johtuvasta pienenestä lantion liikkeestä? Yhtä kaikki päätin jättää lantion heilutuksen niille, keneltä se paremmin luonnistuu.

Keikka saatiin purkkiin tasan kello kaksi. Päätimme jättää encoret soittamatta, sillä tämä näytti tänään riittävän ja kun lisää ei tarpeeksi haluttu ei sitä myöskään annettu. Näin hyökkäsimme takahuoneeseen ja totesimme että keikka oli hyvä. Soittaminen oli kulkenut ja tunnelmaa saatiin pidettyä yllä, vaikka tupa ei aivan täysi varsinkaan alussa ollut.

Loppu ilta menikin baarin puolella. Paikalla olivat myös Ville-Hannu ja Hyrtsi Reindeer Kalasnikov yhtyeestä. Mukava jälleennäkeminen sitten viime vuoden Pyhän keikan jatkojen! Miehillä tuntui olevan kaikkea uutta kehitteillä, josta kuulemme kaikki joskus syssymmällä. Tutustuimme myös pitkänhuiskeaan herra Karjalaiseen. Mies osoittautui kohteliaaksi herrasmieheksi, joka avusti meitä jopa illan päätteeksi roudaamisessa sekä toimi myös oppaana metsästäessämme aamun tunteina ravintoa Lapin pääkaupungin kaduilta. Etukäteen suunnittelemamme hotellijatkot kuivuivat kasaan johtuen yksinkertaisesta asiasta...vanhuudesta..aina ja yleensä ei vaan jaksa. Niinpä yhdet palauttavat vielä hotellilla nautittuamme kutsui unimaailma aamulla kello kuusi.

Aamulla kävimme Markun kanssa reippaina miehinä aamupalalla kello kymmenen ja aamupalalta tultuamme taivuttelimme myös Jyrin ja Joonaksen nousemaan ylös pesistään. Kahdeltatoista se sitten tapahtui! Joonas tarttui ratsumme ohjaksiin ja suuntasi tiemme kohden herrojen Kemiä! (tämä harvinainenilmiö oli toki myös ikuistettava kameralle) Nyt olemme nähneet kaiken ja voimme soittohommat lopettaa..tämä olisi tässä?

Tosin keikkakalenteri puhuu toisin...seuraavaksi katseltaisiin ruskaa Rukatunturilla ja haistellaan elämänmenoa Muhoksella!

KEMI, Katariinan terassi 22.7.2017

Mahtava peräsin ja pulleat purjeet - Perinnelaiwan varjoista aurinkoon ja takaisin. Juuri ja juuri olemme toipuneet edellisestä ja tänään jo mentäisiin taas. Kohta jo perinteiseksi kutsuttava Katariinan terassikeikka olisi vuorossa ja ennustajan mukaan kelikin olisi suotuisa. Samaan aikaan kaupungilla on lukuisia muitakin tapahtumia, niistä isoimpana mainittakoon Juicerock Kemin keskustassa. Mutta luotto on kova, että myös meidän keikalle väki tiensä löytää.

Jyri tuli hakemaan minua kyytille kohden reenistä puoli kuuden aikaan ja mukanaan oli monialaosaamaton Pekka Tampereelta. Jyri oli kaverinsa mitä ilmeisimmin houkutellut mukaan kertomalla tarinoita hulvattomasta rokkielämästä...no sitähän tämä toki on! Mutta että mies on Tampereelta? Mieheltä puuttui kuitenkin Popedan paita sekä mulletti joten mistä on kyse?? Illan aikana selvisi, että mies oli aito Kemiläinen mutta teknillisistä syistä sattui vaan nyt asustelemaan vähän syrjemmässä. Hyvä tyyppi siis kantapäistä alaspäin kuten me muutkin Kemiläiset!

Reeniksellä Joonas ja Markku olivat jo laittaneet tavarat pakettiin ja nopeasti ne siirrettiin auton kyytiin...ja minkä auton..pysähdytäänpä tähän hetkeksi. Jyrin kaunis vaimo Ritu oli jo kauan haaveillut tilavammasta autosta jolla mahtuisi kulkemaan vähän isompikin joukko ja tavaratilaa löytyisi. Aikansa kun jaksoi asiasta miehellensä mainita oli Jyrin nöyrryttävä..nöyrryttävä niinkuin mies vain voi! Niin kävi Jyri reissuun..taittoi matkaa tuhansia kilometrejä ja saapui kotiinsa uuden uljaan ratsun kanssa...ratsun jossa nyt esimerkiksi mahtuu matkustamaan vaikkapa neljä soittajaa ja äänimies nyt jotain mainitakseni....ja mahtuuhan tavaratilaan myös loistavasti kaikki soittokamat. Kas näin löytyy tästäkin pilvestä hopeinen reunus..mutta asiaan..auto siis pakattiin ja pika siirtymä Kemin sisäsatamaan suoritettiin.

Tällä kertaa soitimme keikan omilla pa-kamoilla. Tilasin paria viikkoa aiemmin laulukamoihin vähän vahvistusta parin subbarin muodossa. Nämä, sekä hankittu mikseri tekevät äänestä jo niin laadukkaan, että suurempien pa-kamojen vuokraaminen näille pienemmille keikoille olisi jo hätävarjelun liioittelua. Soittokamat saatiin pystytettyä ilman ihmeellisyyksiä. Ääniä alettiin tarkastelemaan ja taas kerran löytyi joku nillittäjä terassilta, joka ei omasta mielestään saanut nauttia meidän takia kaurapirtelöään rauhassa. Kohderyhmään kuulumaton henkilö onneksi saatiin korvattua usealla muulla, jotka rokin sulosointujen houkuttelemana paikalle saapuivat! Paikalle saapuikin mukavasti väkeä, myös paljon tuttuja ja sukua ja sehän tietysti mieltä lämmittää! Paikalle saapui myös sadekuuro juuri ennen kello kahdeksaa, kun oli tarkoitus aloittaa soitanta! Puolen tunnin odottelun jälkeen keli kuitenkin kirkastui ja rokki saatiin soimaan. Huomion arvoista on, että sadekuurosta huolimatta paikalle tulleet eivät poistuneet ja sitä vastoin väkeä vain saapui lisää..joku ihan oikeasti vissiin haluaa kuunnella meitä!

Keikka soitettiin kahdessa setissä ja niin soitto kuin keli ja tunnelma paranivat kaikki loppua kohden. Viimeisen setin aikana lento ja tunnelma oli jo niin kovaa että keikka täytyy arvottaa sen puolesta yhdeksi parhaimmista! Soitto oli erittäin tarkkaa alusta alkaen ja homma toimi...kansa tanhusi ja viini virtasi..myös ilta-aurinko lämmitti..mahtava ilta..iso kiitos paikalla olleille!

Palaute oli hyvää ja hyvä oli palautella..mutta niin nyt kuin aina ennenkin oli roudauskin pois alta hoidettava ja mielellään ennen kuin "palaute" menee niin sanotusti perille. Kamat lastattiin autoon ja henkilökunnan suljettua paikan poistuimme uljaalla uudella kiiltävällä ratsulla vasten laskevaa aurinkoa Joonaksen kauniimman puoliskon ohjastaessa..hyvin totteli ratsu ja tallipaikkakin löyty.

Markku loukkasi jalkansa roudatessa ja poistuikin Mian kanssa seurastamme..tiedon mukaan mies tulee kuitenkin jäämään henkiin! Uskon, että myös turvotus jalassa on yön aikana laskenut.....? Minä, Jyri, Joonas, Ritu ja Tampereen Pekka vaimonsa Johannan kanssa siirryimme jalkamarssilla keskustan ruokaravintolaan..jano oli sammunut mutta ruumis kaipasi ravintoa! Kun ruumis oli ravittu, kaipasi hoitoa sielu ja päätinkin lähteä kotiin. Edellinen reissu painoi vielä jäsenissä ja äärettömän hyvän fiiliksen jättäneen keikan jälkeen ei tunnelmaa tarvinnut enää nostattaa..nyt on HYÄ! Myös Joonas luovutti ja kun puolilta öin soitin vaimolleni ja kyytiä meille kysyin, niin voi sitä yllättyneisyyden määrää! Jyri jäi muiden kanssa pitämään kaupungin ravintoloiden kassavirtoja yllä, me emme jaksaneet..ei tänään

Seuraavan kerran soitellaankin sitten Rovaniemellä ravintola grandessa elokuussa..saa nähdä mitkä poronpurijaiset siellä saadaan aikaiseksi!

KEMI, Easy living, after ski -bilebändikisa 20.7.2017

Tuomari tuomari! Keskeyttäkää kilpailu....nämä miehet ovat selvästi käyttäneet douppinkia!

Kilpailun osallistujat esiintymisjärjestyksessä:

Perjantaibiisipojat

Just Akustik

Alica & Tuomas

James Brown & The Hetfield`s

Bilebändi Highlights

Tuomas Laajoki (Kemiläinen musiikkialan monitoimimies ja blueskitara virtuoosi) lähestyi muutamaa viikkoa aiemmin bassotaiteilija Markkua ja tiedusteli, josko lähtisimme mukaan bändikilpailuun. Kilpailu kulkee nimellä After ski -bilebändikilpailu ja järjestetään Kemin kaupunki festarin, Easylivingin yhteydessä. Kilpailussa olisi mukana yhteensä viisi yhtyettä ja illan päättäisi Lauri Tähkän konsertti. Pohdimme osallistumista seuraavalla tavalla: Ensinnäkään emme ole bilebändi, emmekä edes halua olla. Toisekseen kilpailu musiikin saralla on jotensakin kieroutunutta ja typerää. Mutta, sanat after ja ski herättivät meissä kaikissa mielenyhtymiä jokseenkin sekaviin ja mukaviin muistoihin. Näin ollen, kuin Pavlovin koirat konsanaan kuola valuen, ilmoittauduimme mukaan After ski karkeloihin! Soittoaika oli määrätty 25 minuuttiin per yhtye. Niinpä valikoimme viisi rokkirallia settiimme sekä yhden vielä varalle jos aikaa riittäisi. Joonas oli ollut jo hyvissä ajoin yhteydessä Eventworksin (tapahtuman järjestäjä) äänimieheen (amatimies nimeltä pinkki) liittyen käyttämäämme korvamonitorointiin. Puheissa oli, että monitorointi saataisiin käyttöön mutta lopulta aikataulu, tekniset ongelmat, kengän pieni koko ja talon vihreä seinä aiheuttivat sen, että keikka vedettäisiin järjestäjän tarjoamilla kulmamonitoreilla. Aikataulu aiheutti myös sen, että äänentarkastuksiin ei ollut aikaa, joten nyt mentäisiin soitellen sotaan.

Kuuden aikaan illalla menimme reenikselle, josta mukaan tarttui Jyrin vahvistin ja Joonaksen rumpuajoneuvon polkimet. Rummut ja äänentoisto oli muutoin huolehdittu järjestäjän puolesta. Roudausmatka oli tällä kertaa noin 425 metriä, joten matka taittui kävellen. Alueella oli saapuessamme soittamassa jo Pepe ja Julle omaa settiään. Aikaisen ajankohdan vuoksi ei väkeä ollut paikalla kuin kourallinen. Osittain ja varmasti väen vähyyteen vaikutti myös se, että sisäänpääsymaksu oli 30€. Ehkä hieman huono valinta laittaa bändikilpailu ja Tähkän konsertti samaan nippuun mutta kai tähän joku syy löytyy. Ja syy sen huonokin syy. Artisti passit lyötiin kaulaan ja marssimme virvoittavien juomien äärelle anniskelu telttaan. Kuuntelimme muiden yhtyeiden esiintymisiä ja hyviähän ne olivat. Huomiona se, että näköjään on hyvinkin suosittua soitella suomipoppia ja radiosta tuttua soittolista kamaa coverbändien keskuudessa. Mutta varmasti tämä musiikillinen suuntaus sopiikin bilebändi nimellä kulkevaan kilpailuun paljon paremmin kuin meidän tarjoilema rokin rämistely! Mutta tämähän oli jo tiedossa, että emme varsinaisesti sovi kilpailun muottiin, mutta kun after ski on vaan niin hauskaa...vissiin kai? Tästä tunnelmasta saapui nauttimaan myös minun, Jyrin ja Markun paremmat puoliskot ja jälkikasvua.

Pian olikin jo vuoro astua lavalle. Äänet katsottiin pikaisesti kohdilleen ja esittelyn jälkeen keikka polkaistiin käyntiin ryminällä. Uskon ja toivon, että äänivalli ja musiikki jota tarjosimme, oli kuin lyönti vasten kasvoja verrattuna aiempiin, akustisesti soitettuihin, esiintymisiin. Bändin kesken saatiin hyvä meno lavalle ja näytti se välittyvän myös yleisöön, jota pikkuhiljaa oli alkanut saapua paikalle. Keikka oli hyvä, perusvarmaa soittamista hyvällä fiiliksellä..rutiini alkaa olemaan kohdillaan.Keikka saatiin purkkiin ja vetäydyimme takatiloihin juo...pohtimaan derivaattaa sekä Phytagoran lauseita. Älylliseen keskusteluun tuli osallistumaan myös rokkineuvos Juhani Hiltunen ja pitkällisen juop...pohdinnan tuloksena totesimme, että kyllä derivaatta kädenvääntökisan voittaisi ja Phytagoras on muutenkin ihan paska jätkä! (Kyllä on taas hienoa, kun krapulaiset ajatukset tulostuvat paperille!!). Lopulta yhdeksän aikaan arvoisa tuomaristo, Ellu Malkamäki ja Mikko Nuorala (Grooving high allstars), julistivat voittajaksi Tamperelaisen Bilebändi Highlightsin. Bändi olikin loistava ja ehdottomasti eniten kilpailun nimen mukainen bilebändi. Olimme omalta osaltamme tyytyväisiä, että saisimme edelleen jatkaa rock yhtyeenä.

Lauri Tähkä aloitti oman konserttinsa ja me poistuimme romuinemme reenikämpälle. Noh loppuilta menikin sitten, yllätys yllätys, tutustuessa mietoihin ja vähemmän mietoihin alkoholipitoisiin juomiin. Niin ja nyt kun muistan, niin Jyri kertoi, että on jättänyt lompakon kotiin mutta siitä huolimatta voisi ilomielin juoda illan minun kanssa. Tästä ilahtuneena tarjosin velimies Jyrille mm lasillisen olutta, jonka hinta oli miellyttävät 13,5€ pullo...Kemi...Suomen Pariisi! Totesimme että olut oli kuraa mutta hinta HYÄ!

Markun lähdettyä jo kotiin, teimme Joonaksen ja Jyrin kanssa vielä illan päätteeksi arviointi virheen ja luulimme, että soittotaito paranee samaan tahtiin kun humalatila kasvaa..ei muuten parane! Illan esiintyjän (Bilebändi Highlights) jälkeen Ankkuri baarissa alkoi jamit ja kävimme polkaisemassa ne käyntiin kolmella kappaleella. Bassoa tuli soittelemaan yksi Lauri Tähkän teknikoista ja mukavaahan se oli soitella mutta eipä tainnut aivan hirveän laadukasta musisointia meidän osalta tällä kertaa olla. Lähdin siis kotia kohden kun vielä pystyin. Tulipahan kokeiltua kilpailua myös musiikin saralla.

Oliko se niin, että kaikkea voi kokeilla kerran paitsi siskoa ja jääpuikkoa siellä? No nyt on tämäkin koettu! Seuraava keikka onkin muuten jo huomenna..ei siis muuta kuin uuteen nousuun..vai kannattaako edes välissä laskeutua?

Ranua, Hotelli Ilveslinna 3.6.2017

Koulun päättäjäisviikonloppu ja kesän aloitus! - Ranua rock city!

Markku oli puuhannut keikkaa Ranualle Hotelli Ilveslinnaan kevään aikana ja lopulta päiväksi valikoitui koulun päättäjäisviikonloppu, tuo ilon ja surun juhla! Toisaalta nuoret varsat pääsevät kesälaitumille kirmaamaan, toisaalta linnut lentävät pesästään ja jättävät taakseen vain savuavat rauniot...ja lopulta me veisimme tuhkatkin pesästä. Reiluja miehiä kantapäistä alaspäin!

Keikkapäivän aamuna kävin noutamassa äänimieheksi lähtevän Janne "Rutanen" Pihlajaniemen Kemin juna-asemalta. Mies matkusti läpi yön ergonomisessa asennossa Tampereelta yöjunalla vain sen takia, että pääsee viettämään ihanaa viikonloppua laadukkaassa seurassa, pettymys saattaisi olla karvas, kun lupaamani pinup tytöt vaihtuisivat Markkuun, Jyriin ja Joonakseen!

Päivän leikimme Rutasen kanssa kotista ja ennen neljää Joonas haki meidät kyytinsä. Kävimme vielä noutamassa rattaille Jyrin, jonka jälkeen kävimme vaihtamassa keikkapakun allemme ja suuntasimme reenikselle pakkaamaan soittokamat kyytiin. Markku oli valinnut matkaseurakseen miellyttävämpää seuraa ja mennyt Miian kanssa jo etukäteen kartoittamaan tilannetta Ranualle. Miia saisikin toimia illalla oppaanamme tuossa syntisessä Ranua rock cityssä, koska aboriginaalina hän puhuisi ja ymmärtäisi edelleen paikallista kieltä ja toimintakulttuuria..me emme tunnetusti kulttuurista mitään ymmärrä...saati sitten toiminnasta!

Niinpä lähdimme matkustamaan kohden tuntematonta. Luontoäiti yritti pariinkin otteeseen estää meidän saapumisemme Ranualle järjestämällä tielle sarvipäisiä mielenosoittajia jotka tien tukkivat. Vaikeuksista huolimatta ja uhmaten kohtaloa perille kuitenkin päästiin. Vastassa meitä oli omistajan sisko ja erittäin iloinen ja hyväntuulinen Tarja. Takaoven kautta aloimme roudaamaan tavarat sisälle. Myös Markku saapui paikalle talkoo puuhiin ja roudaus, sekä soittokamojen pystytys oli ohitse ennätysajassa. Olimme niin reippaalla päällä, että kerkesimme työn ja ruokailun ohessa auttaa myös henkilökuntaa lukuisissa ongelmatilanteissa.

Ongelma nro 1, juuttunut Kossu pullon korkki!(erittäin vaarallinen tilanne nro 1)

Petri: Jyri voi aukaista sen, tällä miehellä ei pysy koskaan korkki kiinni!

Jyri: korkin aukaiseminen ei oo koskaan ollut ongelma, kiinni laitto sitäkin useammin..

Tarja: joo mutta se on tosi tiukka...

Markku: Jyrille ei oo mikään ollut koskaan liian tiukka...

Ongelma nro 2, kaljahanan toimimattomuus! (erittäin vaarallinen tilanne nro 2, tilanne, joka ei voi jatkua!)

Tiskin takaa kuulimme roudauksen ohessa seuraavaa keskustelua

tarjoilija: miksi tämä sihisee..räjähtääkö tämä?

Tarja: ei ne räjähdä, laita vaan..mie pysyn vähän kauempana!

Kun kuulimme tämän ja vielä sen, että kaljahana ei toimi "rikkinäisen" kaasupullon vuoksi, oli tilanne niin kestämätön, että Markku riensi apuun. Mies repi ja raastoi, kantoi ja ruuvasi, viilasi ja vaihtoi, purki ja kasasi....näyttävää toimintaa ja kärrypyöriä koko bändin toimesta. Lopputulos: kaljahana ei toimi!

Niinpä lähdimme tekemään äänentarkastuksen, jonka hoidimme nopeasti pois alta ja ongelmia ei ollut. Homma toimii, joten ei muuta kuin hotelli huoneisiin iltaa odottelemaan. Kolmen tunnin odottelu menikin vaivatta virvokkeiden parissa. Lisäksi paikalla saapui Miia kahden kaverinsa Hennan ja Anskun kanssa meidän iltaa piristämään! Olimme etukäteen veikkailleet paikalle saapuvan noin 50 henkilöä , mutta pian totesimme että olemme väärässä...väkeä näytti saapuvan paikalle hyvän oloisesti vaikka lipunhinta illalle oli jopa 10e. Tästä syystä pysyttelimmekin visusti poissa näkyvistä, sillä emme halunneet omalla ulkoisella olemuksellamme vaikuttaa negatiivisesti ihmisten osto käyttäytymiseen..

Aloitimme keikan henkilökunnan toiveen mukaan kello 23.30. Juuri ennen keikkaa saimme kuulla Rutaselta, että tanssilattialle oli levitetty jauhot, jotta humpat toimisivat. Toivottavasti pettymys ei olisi liian suuri, kun ilmoille ei lähtisikään metsäkukkia vaan kolmen soinnun rokkia! Pettymystä ei ollut ilmassa! Muutaman lämmittely biisin jälkeen homma lähti rullaamaan ja juhlaväki, vaarista vastavalmistuneeseen, pisti jauhot pölisten jalalla koreasti. Meno oli ensimmäisen setin lopussa jo niin korkealla, että tuntui vääryydeltä soittoa lopettaa. Näin kuitenkin tehtiin ja siirryimme puoleksi tunniksi huoneeseen happea vetämään!

Huoneeseemme saapui myös visualisti Juha "Junnu" Väänänen. Junnu Kehui Joonaksen kykyä puhua rumpujen kieltä ja oli sitä mieltä, että me muut voisimme hänen puolestaan soittaa loppukeikan esimerkiksi hotelli huoneesta käsin ja Joonas ottaisi lavan haltuun. Toisena vaihtoehtona Junnu ehdotti, että Joonaksen rummut laitettaisiin lentävälle matolle, ja mies leijuisi yllämme tähden lailla, joka hän myös on! Myös jotain muita ajatuksia oli Junnulla bändin visuaalisuuteen liittyen, mutta meskaliinin tason määrä ei elimistössämme kohdannut, joten osa ideoista jäi epäselviksi...ehkä kuulemme niistä myöhemmin lisää...

Hetken hengähdettyämme laitoimme soitot jälleen pystyyn..väkeä oli saapunut taas huomattava määrä lisää! Toinen setti oli vielä edellistä parempi ja väki näytti viihtyvän. Nuoremman polven edustajatkin innostuivat vanhemmasta rock musiikista ja tanhusivat niin maan perkeleesti..hieno meininki! Taikatemppuja tehtiin ja soitimme ylipitkän toisen setin encoreiden kera. Soiton jälkeen takki oli tyhjä..

Mutta janohan siinä soittaessa tulee ja ahnaasti nautimme virvokkeita keitaasta, jota baaritiskiksi kutsutaan. Iloksemme totesimme, että kaljahanatkin toimivat ja juhlittavahan sitä oli. Juhlaa oli lähdettävä jatkamaan baarin sulkeutumisen lähestyessä lähistölle aboriginaalin leiripaikkaan jossa meitä soittajapoikia syötettiin ja juotettiin..kiitokset Anskulle! Aamun ollessa jo pitkällä matkustimme takaisin majoitukseen, jonne pääseminen oli lopulta pelkkää hyvää tuuria. Mutta onnekkailla tuuria riittää!

Aamu oi aamu...ei se tästä!

Pakko oli luunsa kasaan repiä ja ylös oli noustava. Raahauduimme aamupalalle ja ruokaillessa saimme kuulla paikan entiseltä omistajalta, että illasta oli tullut pelkästään positiivista palautetta ja jatkossakin saattaisimme olla tervetulleita paikkaan soittamaan..tämähän meille sopii! Päätimmekin roudata kamat ennätysajassa autoon ja poistua paikalta ennen kuin mieli muuttuisi. Näin tehtiin ja poistuimme paikalta, taaksemme ei jäänyt savuavia raunioita vaan yllättävän hyvä rock iltama!

ps. Saimme kuulla että paikkaan oli myyty 123 lippua ja tämän päälle valmistuneet jotka pääsivät sisään ilmaiseksi..olimme karkeasti väärässä...taas kerran!

" Älkää huoliko, jos ette saaneet yhtään ällää, tänään voitte vielä hoitaa itsellenne pari ämmää!"

-Filosofi ja älykkö Petri Saarikoski

" tämä ole mikään teboili, tämä on ravintola!"

KEMINMAA, Main street cruisers ry:n näyttelyn jatko bileet 20.5.2017

Jenkkiautoja ja auringonpaistetta, öljyn tuoksua ja kovaa ajoa! Tänään olisi lähikeikka naapurissamme, hyvinvointi kunnassa nimeltä Keminmaa. Paikallinen autoharrastajien yhdistys main street cruisers järjesti, jo lie monennenko kerran jenkkiautojen joka keväisen kauden avajaisnäyttelyn Kemissä. Jenkkiautoihin niin läheisesti kuuluu ja sopii myös rokin räime, ja tässä me pelimannet astumme kuvaan. Markku oli sopinut Jukan ja Japen kanssa keikkaa näyttelyn yhteyteen.

Alunperin soittopaikka piti olla jossakin kylän ravintoloista mutta lopulta keikka vedettäisiin Keminmaalla kerhon tallilla. Saimme etukäteen tiedustelutietoa paikasta ja sen perusteella päätimme soittaa keikan omilla pa-kamoillamme ja vahvistimilla. Suurena plussana entiseen varusteluun oli paria päivää aiemmin saapunut upouusi behringerx32 mikseri. Onko homma lähtenyt lapasesta? Soittokamat alkaa olemaan niin laadukkaat, että kohta pitää alkaa päivittämään myös soittajat, laulajasta nyt puhumattakaan!

Lauantaina kävimme vielä vetämässä nopeat reenit, sekä testaamassa mikseriin toimivuuden, koska Joonas oli edellisenä päivänä ajanut mikseriin tallennetun scenen( no joo joo...keikalta tallennettu lava/monitori ääni) ja pitäähän se nyt tarkistaa että hommat pelittää. Reenien jälkeen mukavan pienellä tavara määrällä lähdimme tutustumaan illan näyttämöön...homma tuntui olevan hyvin puikoissa...Paikka oli iso, hallimainen autokorjaamo/fiksaamo/kerhotila täynnä työn alla olevia jenkkiautoja..bensa ja öljy haisee..nurkassa betonilattialla. .V8 moottorin varjoissa...illan näyttämö..karuudestaan huolimatta paikka oli kuin tehty rokkia varten! Kamat saatiin nopeasti pystyyn ja ääntentarkastuksen kimppuun...ja homma toimi. Pirun hyvät soundit paikan hallimaisuudesta huolimatta! Hyvä behku..hyvä Joonas! Nyt voi sanoa, että jo äänentarkastuksen perusteella tiesi, että keikka tulee olemaan silkkaa dynamiittia. Ajelimme siis muutamaksi tunniksi odottelemaan tahoillemme. Alunperin oli ollut puhetta soiton aloittamisesta jo joskus yhdeksän aikaan illalla mutta suomen jääkendo joukkueen pelin takia soitto aloitettaisiin noin kello 23. Vaimoni voitti(taas) arvonnassa kuskin roolin itselleen ja lähdimme hakemaan muut juop...soittajat kyytiin.

Jyri ja Markku olivatkin jo sonnustautuneet kesä tamineisiin..kuvia lopussa jos linssi ei vioittunut tuosta sanomattomasta kauneudesta.Porukkaa oli paikalla ja tunnelma näytti suomen tappiosta huolimatta, tai sen takia olevan hyvä..väki oli juhlakunnossa siis..muutamia tuttuja oli paikalla. Nautimme taikajuomia ja sekä vaihdettiin kuulumisia tuttujen kanssa, kunnes kongi löi ja aika oli koittanut..siispä lavalle ja leipomaan!Keikka lähti todella hyvin käyntiin..ei mitään jännitystä eikä epävarmuutta soiton suhteen..paikalla ollut väki lähti myös nopeasti meininkiin mukaan..loistava meno siis! Tunnin jälkeen pidettiin tupakin mittainen tauko, jonka jälkeen meno jatkui hyvänä loppuun saakka. Todella ehjä ja hyvä keikka..alkaa pahasti näyttämään siltä, että tästä alkaa jo kehittyä tapa! Pitääkö olla huolissaan? Keikka saatiin encoreiden myötä pakettiin ja fiilis oli hyvä..mutta kuten aina, niin kamat eivät itseään kantaneet tälläkään kertaa..töihin siis juoppo-renttu!

Roudauksesa meitä auttoi stetsoniin sonnustautunut ajoksen herttua, Jorman Kääriä, joka viäntävällä Savon murteella antoi ohjeita myös muuhun kuin vahvistimen kannatteluun. Savon murteen Jorman Kääriään oli tartuttanut hänen julma vaimonsa Anu Saukkonen...katalia otuksia nuo kirotut kaksijalkaiset! Miia tuli noutamaan meidät ja kärryn autollaan, joka vedettiin reenikselle jonne lasti purettiin. ( seuraavana päivänä sain kuulla, että auton takalaakeri tai jokin muu, oli lähes sulanut rasituksen johdosta..voi auto parka...pitäisikö meidän mallivartalo- poikien kenties hieman miettiä ruokavalioita tai jotain...no pysymme hyväksi todetulla keitto dieetillä!) Kamat nakattiin sisälle ja itse en voinut vastustaa viereisen ravintolan huutoa vaan antauduin sen vietäväksi..muut luovuttivat ja lähtivät kotiinsa hyljäten minut kaupungin armoille. Naapurin Matti toi kuitenkin lohtua hyljättyyn sieluuni jota ruokin parhaani mukaan myös parantavalla taikaliemellä..molemmat toimii! Mutta kuten aina niin aamu koittaa yön jälkeen ja kotiin on joskus palattava..oli aika laittaa korkki kiinni ja kotia kohden!

Erittäin onnistunut keikka, kiitokset järjestäjille ja paikalla olleille!

Hyvästi!

OULU, Katrilli 29.4.2017

Onko Vappu Pimiä ja kuka on tuo mies kirkkaassa kesäpaidassaan? Ja kuka ihmeen kesä-Esa?

Nyt lähdettiin Oulun Katrilliin keikalle käynnistämään Oululaisten vapun juhlintaa. Keikka menisi lippuriskillä mutta riski oli minimoitu pessimistin perusluonteella jo etukäteen ajatuksella: tappiota tulee mutta kuinkahan paljon? No sehän selviäsi joten rohkeasti reissuun. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä matkaan henkilöautolla ja peräkärryllä kuluja säästääksemme. Tämä todettiin mahdottomaksi siinä vaiheessa, kun puolet tavaroista oli pakattu kärryyn ja laidat notkuivat jo ylitse. Ei onnistu sanoi nuorimies, kun peittoa heilutti! Siispä reissuun lähdettiin jo tutuksi käyneellä sotaratsulla, jonka äänimieheksi lähtevä Ahti otti ohjaksiinsa.

Katrilliin pääsi kamat roudaamaan sisään vasta kello 21 jälkeen koska pubissa oli jonkin sortin nerojen kokoontuminen, toiselta nimeltä tietovisa. Tästä syystä reenikselle menimme auton pakkaamaan vasta kuudelta illalla ja matkaan Oulua kohden lähdettiin joskus puoli seitsemän aikaan. Keli oli kohdillaan ja tunnelma matkalla HYÄ joten odotukset iltaa kohden olivat lupaavat! Oulusta kävimme vielä noutamassa Joonaksen velipojan kitaran sekä matkalaukun, joka vahvistamattoman tiedon mukaan oli täynnä käteistä rahaa ja hieromasauvoja? No rahan päälle me emme tunnetusti mitään ymmärrä, joten laukku kyytiin ja Katrillia kohden.

Paikka oli todellakin täynnä visaisia ihmisiä. Ahtauduimme sisään ja omistaja Maarit otti meidät ystävällisesti vastaan. Markku tapansa mukaan oli nälkäinen (mies on kuin pulkannaru mutta syö kuin hevonen...matoja taitaa olla?) ja ruokaa keittiöstä eteemme kannettiinkin. Ja oli kuulemma hyvää! Itse en taaskaan mitään oikein uskaltanut syödä enää näin lähellä keikkaa..laatta lentäisi. Mutta olutta sentään uskalsi juoda ja hyvää oli sekin! Mutta vatsat saatiin kylläisiksi (Markkukin syötyään oman ruokansa päälle vielä puolet Ahdin pitsasta!!) ja visailun loputtua hieman ennen yhdeksää päästiin kamat roudaamaan sisälle. Riemastuttavasti soittopaikka sijaitsi toisessa kerroksessa, joten alkulämpö saatiin pintaan keikkaa varten sekä viikon liikunta-annos samalla rahalla.

Markkukin oli saanut tilaamansa korvamonitorit nyt käyttöönsä ja pääsisi tutustumaan IEMIN(In Ear Monitor) ihmeelliseen maailmaan. Ahti oli säästänyt Pyhän keikalta säädetyt lavaäänet joten kaikkien muiden paitsi Markun kohdalla säätöjä ei tarvittaisi..äänten mestarin pitäisi vain hoitaa saliäänet kuntoon. Jo viime keikalla totesimme osan mikki piuhoista olevan viallisia, mutta jotta elämä ei olisi liian helppoa, oli rikkinäiset piuhat pakattuna edelleen ehjien piuhojen joukossa. Piuha arpajaisten jälkeen lava saatiin kasattua ja koska väkeä oli jo valunut paikalle, ääniä tarkastettiin vain puolikkaan biisin verran ja loput sädettäisiin lennosta..amatimiehiä?

Paikalle saapuivat myös velipoika vaimonsa sekä siskoni miehensä kanssa. Taisipa paikalla olla myös Jyrin sisko miehensä kanssa. Kiva oli perhettä nähdä ja jopa hetken aikaa ennen keikkaa kerkesi kuulumisiakin vaihtaa. Soitto oli tarkoitus aloittaa yhdentoista aikaan ja "takahuoneeseen" oli lähdettävä vaatteet vaihtamaan, vaikka baarin puolella olisikin viihtynyt pidempäänkin. Viiden ihmisen mahtuminen yhtä aikaa "takahuoneeseen" olisi vaatinut suurempaa matematiikkaa, joten Markun kanssa vaihdoimme asusteet keittiön puolella. Keittiöstä oli suora näköyhteys baarin puolelle ja näin Markun jumalainen, alaston ja rasvattu vartalo hurmasi paikalle jo saapuneita naispuoleisia hahmoja..on se kaunista..heterolla tavalla siis..en mie muuten..kai? Mutta..olipas Markulla hieno paita jolla itsensä verhosi! Nyt oli tyyliä..ehkä röyhkein kesäpaita ikinä..pitää yrittää kaivaa kuva jostain, jotta saatte sitä ihastella!

Lavalle lähdettiin yhdentoista jälkeen. Soitto kulki alusta asti todella hyvin ja fiilis oli ehkä paras ikinä bändin kesken. Neljän biisin verran piti yleisöä (jota kuitenkin oli paikalle suht mukavasti saapunut, eikö tappiota tulisikaan??) lämmitellä mutta sen jälkeen homma alkoi toimia! Todella hyvä tunnelma ja porukka riehakkaalla päällä. Paikalle ilmaantui myös Sari, jonka huulilta pystyin lukemaan tutun tokaisun "olette ihan paskoja" ja tämähän tietäisi pelkästään hyvää! Sovittu oli, että keikka soitetaan kahdella setillä. Meno oli setin lopussa jo todella kovaa ja tuntui ettei taukoa kannata pitää koska vaarana aina on, että tunnelma latistuu. Tällä kertaa pelko oli turhaa..entistä kovempi meno toisella puolikkaalla ja heti ensimmäisestä biisistä lähtien! Bändi oli liekeissä ja soitto kulki..juttu lensi ja taikatemppuja tehtiin! Top kolmoseen keikkojen osalta kirkkaasti ja tunnelmaltaan ehkä paras keikka ikinä!

Keikan jälkeen ei ollut kiirettä. Baarissa vierähti aikaa ja juomaa kului. Palaute keikasta oli todella hyvää ja hyvinhän se oli mennytkin..hyvä että yleisökin piti! Mukavaa tarinointia baarin väen kanssa ja paikalla oli myös vanhempi herrasmies Kesä-Esa, laulumiehiä itsekin, ja legenda lensi ja juomaa kului! Ahdin mielestä tavarat olisi syytä kuitenkin kantaa autoon ennekuin soittajat kannetaan baarista ulos! Näin siis tehtiin ja apua saatiin kantamiseen Kesä-Esalta sekä kahdelta tarmokkaalta naisroudaajalta, Pirkolta ja Irmalta..kiitos avusta! Auto saatiin pakattua ja matka kohden kotia alkoi keväisessä lumisateessa. Matkan aikana saatiin tuhottua viinipullo ja sake viinaa sekä lukuisia määriä mietoja mehujuomia mikä aiheutti taas useamman pysähdyksen sekä itselle pienen nukahtamiskohtauksen!

Reenikselle vietiin soittokamat ja jonkun loistavan idean saatuamme, jäätiin soittajapoikien kesken vielä pitämään jatkoja soittopajalle. Ahti ratsasti puolestaan kotiaan kohden vasten nousevaa aurinkoa. Eihän sitä loputtomiin jaksa ja jo ennen kuutta aamulla oli pakko soittaa taksi ja raahustaa kotiin. Illan onnistumisesta kertoo omalla tavallan se, että rakas Jyri soitti minulle seuraavana päivänä ja kävimme seuraavan keskustelun:

Jyri: niin miten se kamojen vienti tänään?

Petri: niin mikä kamojen vienti?

Jyri: siis ne soittimet ja muut, että millonka ne oli tarkoitus käydä viemässä?

Petri: Shillälailla!!

PS. Ei tullut tappiota, ei henkistä eikä taloudellista!

PYHÄ, Sportbar 01.04.2017

Maantieteellisesti ylöspäin- Ei se tästä!

Joonaksen kanssa olimme jakaneet mökin ja Markku, Jyri ja Ahti asuttivat naapuri mökkiä. Noin kolmen tunnin unien (ja kuulemma todella innoittavan yksinpuhelun) jälkeen herätys ennen kello yhdeksää aamulla. Ajatus seisoi, muu ei, ikääntymisen hyviä puolia? Kävin vääntämässä saunaan virtaa ja suunnittelimme aamupalalle siirtymistä. Kävimme Joonaksen kanssa ottamassa löylyt...löylyt jotka olivat kuin hento lehmän henkäys..käyttäjäperäinen vika..herätti kuitenkin rokkarit ja vaatteet niskaan. Markku tulikin jo rymistelemään mökkiimme ja kävimme myös hakemassa Ahdin ja Jyrin mukaan...Jyrin joka ilmeisesti parvella yön vietettyään poti outoa hapen puutetta heti aamusta...sitä ne korkeat paikat teettää!

Hyvän aamupalan jälkeen alkoi jo olemaan eri meiningit ja mieli piristyi. Joskus yhdentoista jälkeen lähdimme pakkailemaan tavaroita kasaan. Nopean auton pakkauksen jälkeen luovutimme mökkien avaimet ja ahtauduimme ajoneuvoon joka ottaisi Markun ohjaksissa suuntaan kohden Pyhätunturia. Ahti dj:n ominaisuudessaan kaivoi loistavan hitin esille, Eilert Pilarm, Jäilhause rack...toimii! Alkoi tuntua, että illasta saattaisi tulla aika RÄCK!

Olimme illalla selvitelleet Kettuselta(Iskuporakone) jos saisimme vikatilassa olevan alakaiuttiminen tilalle varavehkeen tai vaihtoehtoisesti uuden sulakkeen jostain matkan varrelta. Näillä Kettusen neuvoilla suuntasimme Kemijärvelle jossa "alanliikkeet" kuulemma olisivat auki myös lauantaisin. Niinpä minäkin kaivoin rahat valmiiksi ja käsirasvapurkin! Nerokkaina miehinä menimme ensin Alkoon, josta tehtiin hankintoja illan karonkkaa varten. Asioiden tärkeysjärjestys aiheutti sen, että vieressä oleva Veikon kone kerkesi mennä kiinni..kuten myös muut potentiaaliset paikat joista sulakkeita ehkä olisi saanut..no viiniä oli..kaikki siis hyvin!

Kesti se kaiutin eilenkin, joten sillä mentäisiin ja hyökkäsimme Pyhätunturille. Sportbarin Kati oli meitä vastassa kahden koiransa kanssa. Miellyttävä ihminen ja Sportbar todella hyvän oloinen paikka..enemmän pubimainen ja rokkenrollia suosivampi luonteensa puolesta..nyt saattaisi tulla aika hyvä ilta!?

Normaalia kamojen roudausta, virittelyä, vittuilua ja virvokkeiden nauttimista..ei se siitä! Mutta kyllä..nyt saatiin monitoriäänet kuntoon ja saliäänet ja ääntentarkastuksen jälkeen omistajakin nyökkäsi hyväksyvästi äänentasolle..se siitä. Ei muuta kuin mäkeä ylös puoli kilometriä ja kohden majoitusta nimeltä Metallikero. Pikaisen majoittumisen jälkeen suuntasimme viereiseen ruokapaikkaan. Ruokapaikan ovesta tuli leninkiin pukeutunut naisihminen ja ilmoitti että tuonne teidän ei kyllä kannata mennä..jotkin häät kuulemma. Tiedustelin että jos siellä ruokaa on niin ei meitä haittaa...vastaus oli, että on, mutta ei teille...jaahas. Ei siis muuta kuin edelleen rinnettä ylöspäin (olisiko tämä illan metafora?). Löysimme ravintolan jossa meidänkin raha kelpaisi ja hyvin muuten kelpasikin..on tunturissa tunturin hinnat..voi firma ja firman talous! Samalla selvisi, että kahdessa muussakin paikassa oli livemusiikkia tarjolla. Hotellilla olisi rap/funk yhtye Reindeer Kalashnikov ja jossain paikassa vielä joku akustinen duo ja lisäksi me eli "Rinteen Joonaksen joku vitun pitkä bändin nimi- rock pumppu" sportbaarissa. Toivotaan että joka paikkaan meininkiä riittäisi.

Ruokailun jälkeen majoitukseen ja hetkeksi unille. Itsellä tämä tarkoitti noin puolta tuntia, joillakin yli kahta tuntia, mutta kahdeksan jälkeen aloimme kasaamaan itseämme iltaa varten. Peseytymisten, juomisen ja kamojen vaihdon jälkeen soitin taksikeskukseen. Sieltä vastattiin että emme välitä takseja täältä..soita suoraan taksin numeroon joita pyhällä olisi kaikkiaan kaksi! No mistäs sen numeron saa? Miten niin ette välitä takseja? Taksikeskus? No nyt oltiin saavuttu oikeaan nerojen maailmaan! Lopputulos oli että taksia ei oikeasti saanut joten jalkaa toisen eteen ja rinnettä alas..olihan se matka aina sen kilometrin mittainen mutta kuitenkin..ei mielellään!

Kello oli kymmenen, kun Sportbaariin saavuttiin. Paikalla oli karaoketanssit ja väkeä oli kivasti. Pientä hirvitystä taas aiheutti se hetki, kun satumaan tango vaihtuisi rokkiin! Miten väki reagoisi..no nähtäväksi jää! Paikalla oli myös Sampo (Korvatulppien valaja, kitarantekijä, rumpali ja mitä kaikkea) sekä yllättäin Sampon seurassa minulle tuttu mies Vellu, Haukiputaalta myös..mukava jälleen näkeminen. Kaverit olivat tulleet meitä kuuntelemaan ja iltaa viettämään..no toiveissa siis oli, että ihan kaikki eivät poistuisi paikalta rokin alkaessa soimaan.

Tänään ilta soitettaisiin kahdessa setissä ja ensimmäinen polkaistiin käyntiin puoli yhdentoista jälkeen. Baarin väki oli todella hyvällä meiningillä mukana heti alusta asti..loistava tunnelma! Väkeä oli paikan kokoon nähden hyvin..lähes täynnä! Soitto ja laulu eivät oikein ensimmäisessä setissä toimineet. Pientä hermostuneisuutta ja puristamista oli ilmassa ja helppoja kömmähdyksiä sattui useita. Tämä tuskin välittyy ulospäin, mutta bändi sen huomaa kyllä. Omassa laulussa ei ollut rentoutta ja ensimmäisen setin jälkeen se haettiin kemikaaleista..ja se, sekä henkinen itsensä ruoskiminen auttoivat. Toinen setti oli mieletön..niin soiton kuin tunnelman ja yleisön osalta. ikinä ei ole aiemmin settien välillä ollut moista eroa...nyt oli ja onneksi oikeaan suuntaan! Väkeä baarissa oli nuorukaisesta senioriin ja meno oli kaikilla hyvä..törkeän hyvä keikka..top kolmoseen kirkkaasti jos ensimmäistä settiä ei lasketa..ja nyt ei lasketa kun itse voi päättää! Tämä yleisö halusi ja myös ansaitsi kahdet encoret ja keikka saatiin pakettiin..takki oli tyhjä!

Baarissa vietimme aikaa jokusen tunnin keikan jälkeen ja paikalle oli myös sattunut tuttuja Keminmaan suunnalta. Ilta kului leppoisasti tuttujen ja tuntemattomien kanssa aikaa viettäen..keikkaan olimme kaikki tyytyväisiä..tunnelma oli katossa mutta väsynyt..niinpä päätimme kiivetä rinteen ylös kohti majoitusta, nauttia muutaman lasin punaviiniä ja laittaa nukkumaan......niinköhän kävisi....?

Punaviiniä hetken nautittuamme alkoi hotellin käytäviltä kuulua outoa älämölöä. Jyrin kanssa lähdimme tilannetta tarkistamaan ja käytävä oli pakattuna täyteen hippien seurueella. Kysymykseeni, maistuuko kenellekkään lempijuoma alkoholi, tuli vastaus kuin yhdestä suusta, KYLLÄ! Selvisi että väki oli Reindeer Kalashnikovin muusikoita ja majoitus olisi samassa hotellissa, samalla käytävällä...tästä ei hyvää seuraisi!

Niinpä haimme lisää olutta ja muuta juomaa ja valtasimme saunaosastot käyttöömme. Väkeä oli ja soitto soi! Mukavaa oli mutta en usko, että ihan kaikki hotellin vieraat osasivat aamu seitsemään kestänyttä performanssia arvostaa. Palautettahan siitä tuli ja korvat punaisena sen vastaan otimme...ehkä olisi hävettänyt, jos tuossa mielentilassa olisi osannut niin tehdä. Mutta mukavaa porukkaa oli Kalashnikovin väki ja erittäin hyvät jatkot..tämä ja hyvän keikan yhdistelmä saivat miehet nukahtamaan aamulla auringon nousuun!

Päivällä raahasimme itsemme lounaalle joka koostui ruuasta ja lonkerosta..teki hyvää molemmat. Pakko oli itseään tasoitella..muutoin ei kotimatkasta selviäsi. Sportbaarissa kamat pakattiin autoon ja kiiteltiin omistajapariskunta joka oli erittäin tyytyväinen edelliseen iltaan ja olimme molemmat sitä mieltä, että samoissa merkeissä tavattaisiin uudestaankin..mahtava juttu!

Kotimatka sujui Markun ohjaksissa kohden Kemiä jossa perillä nopea soittokamojen purku. Minä Jyri ja Joonas lähdimme odottelemaan vaimoani viereiseen olutravintola Kukkoon ja Markku ja Ahti lähtivät koteihinsa..fiksuja miehiä..hyvä että jotkut ovat! Mutta ymmärtävä vaimoni kuljetti ilmeisen hyvältä tuoksuvat miehet koteihinsa. Tämä reissu oli tässä..seuraava odottaa jo nurkan takana!

ps. Mukana kulki tällä matkalla videokamera ja tarkoitus olisi koostaa jonkin sortin lyhyt kuvakertomus reissusta. Olosuhteet ovat saattaneet vaikuttaa kuvattuun materiaaliin joten saa nähdä onko siellä MITÄÄN julkaisemisen arvoista..luultavasti ei...mutta kassellaan.

SALLA, Papana Pubi 31.03.2017

Mitä on Sallan takana?

Lapin minikiertue alkaisi Sallasta ja Papana Pupista. Kaksi kuukautta on mennyt lomien ja muiden projektien parissa ja vihdoin taas keikalle lähdettäisiin! Samaisen tauon aikana toinen kitaristimme Rami päätti lopettaa soittamisen rytmiryhmässämme työkiireiden vuoksi. Mitään dramatiikkaa ei lopettamiseen liittynyt, mutta aiheutti kuitenkin sen että pientä uudelleen sovitusta jouduttiin kipaleisiin tekemään...amatimiehiltä se hoituu kuitenkin helposti..terveiset heille! No ei...jopa meillä homma oli nopeasti paketissa ja soitto raikaa tästä eteenpäin siis nelikon voimin. Kiitokset Armille menneistä keikoista ja mukavista hetkistä!

Siispä perjantai aamuna 10 aikaan Joonas saapui minut hakemaan ja haimme uskollisen ratsun johon oli tällä kertaa pakattu hieman pienempi PA-koneisto joka paremmin sopisi nyt kohteina oleviin soittopaikkoihin. Haimme kyytiin Jyrin ja Markun jonka jälkeen reenikämpälle roudaamaan kamppeet autoon. tämän jälkeen pienten mutkien kautta haimme ääntenmestari Ahdin kyytiin...sekä volttilähdön kautta myös unohtuneen taustalipun reeniksen seinältä roikkumasta.

Jyri tarttui ohjaksiin ja Joonas olueen..niin alkoi matka kohti Sallaa. Menomatka sujui yhdenpysähdyksen taktiikalla(joo joo..on mainoslause ja todella ärsyttävä, mutta Neste K-Market on meidän virallinen sponsori, maksaa jokaisesta juodusta tölkistä 10 senttiä palautettaessa). Sallaan ja Papana Pupiin saavuimme joskus kello 16 aikaan. Paikka oli todella siisti ja itseasiassa yllättävän iso..250 paikkainen ruokaravintola sekä pubin yhdistelmä. Henkilökunta otti meidät hyvin vastaan ja roudaus sujui ongelmitta. Paikalle saapui myös ravintolapäällikkö Mika, joka jo puhelimessa oli vaikuttanut oikein rennolta kaverilta..ja sitä myös oli..taisi olla miehessä kieron savolaisen ja lappalaisen verta? Ensimmäinen ongelma tuli, kun toinen alakaiutin ei ottanut henkeä. Pikaisen selvittelyn jälkeen todettiin (no en minä mitään todennut, kun en mitään ymmärrä, mutta nyökyttelin sujuvasti ja vittuilin taustalla parhaani mukaan) että vehkeestä on palanut sulake. Arvaa monta varasulaketta oli mukana...aivan oikein..just tasan ei yhtään. Päällikkö Mikan ja muun henkilökunnan ystävällisellä avustuksella sulake (ei tismalleen oikea, mutta sellainen jolla ehkä henki takaisin tulisi) löytyi kuin ihmeen kaupalla. Ja ah..se toimii sittenkin..kiitokset siis avusta pupin henkilökunnalle!

Siispä ääniä tarkasteltiin ja taas kerran, kun hetki oltiin keretty ääniä hakea, paikalle saapui arviolta noin 100 vuotias herrasmies huutamaan ja kiroamaan aiheuttamaamme meteliä. Yritin sievästi sanoa, että meille on luvattu mahdollisuus tarkastaa äänet kello 18 asti, johon mies totesi että hänen puoleltaan ei ole mitään lupia annettu ja kysyi lisäksi että mitä noita ääniä tarkastatte, että ettekö ole ennen soittaneet...JUMALAUTA! Hetkellisen nokkelan sanailun jälkeen, jota on turha toistaa, mies poistui tuohtuneena. Mutta jälleen ammattitaitoinen henkilökunta puuttui peliin ja opasti ruokailijan kabinetin suojiin rauhoittelemaan kohonnutta verenpainettaan. Siispä homma jatkui..ja jatkui..ja jatkui..no ei nyt mahdottomia mutta pieniä ongelmia oli saada monitorointi kohdilleen ja Joonakselle se ei ilmeisesti täysin kohdilleen tullutkaan. Tämä aiheutti teknisten termien lentelyä voimasanoilla vahvistettuna. Markkua tekniset huolet eivät tällä kertaa hetkauttaneet, sillä Markun valetut napit joutuivat fiksaukseen ja olivat nyt Helsingissä postissa tulossa kohden Kemiä ja Markku vetäisin nämä kaksi keikkaa kulmamonitoroinnin avulla. Niin saatiin kuitenkin testaukset päätökseen ja kävimme perehtymään ruokaan ja juomaan! Tämä toimii ilman nappeja ja monitoreja...aina ja joka kerta!

Niinpä tarpeiden tyydyttämisen jälkeen (aivan niin) valuimme varattuihin mökkeihin jossa olisi pari tuntia aikaa ottaa lepoa ennen keikkaa. Keikka-ajaksi oli ilmoitettu kello 22 mutta luultavaa oli, että aloitettaisiin vasta noin 23 aikaan. Ja niinhän siinä kävi..kymmeneltä paikalla oli kourallinen väkeä, joten odottelisimme rauhassa väkeä lisää paikalle. Henkilökunnan puolelta tuli toive, että keikka soitettaisiin yhdellä setillä ja aloitettaisiin siten että soitto loppuisi noin kello 12 aikaan. Haaveilivat ilmeisesti aikaisesta valomerkistä ja kotiin lähdöstä. No sehän vaan meille sopisi mutta omasta puolestamme olisimme voineet viivästyttää aloitusaikaa entisestään..mutta kuka maksaa se määrää..niinpä kello 22.40 keikka polkaistiin käyntiin.

Soitannollisesti hyvä keikka..fiilikseltä ja tunnelmalta ei niin hyvä. Porukkaa oli jotain 50 henkeä paikalla, mutta jotenkin keikka jäi vaisuksi..jostain syystä yleisö oli oudon varautunutta ja ei lähtenyt meininkeihin mukaan..aina ei voi voittaa! Tämä vaatisi tarkkaa anaalisointia illalla....tai sitten ei. Hyvän repeämisen itsellä aiheutti keikan aikana jokin ylipitkäksi mennyt välispiikki, johon Ahti vastasi näyttämällä ipadiltaan ytimekkään sanan...EI! Suora palaute on parasta ja toimii..pidä naama kiinni ja laula! Siispä laulut laulettiin, töpseli irti ja takahuoneeseen. Ajatusten turruttaminen alkoi baarissa, jossa porukka taas kuitenkin keikasta kiitteli, mutta eipä se tosiasiaa miksikään muuttanut...keikka oli kategoriassa ok...ei sen enempää.

Valomerkin tultua jatkoimme samaa aihetta mökissä jossa uhriksi joutui pullollinen Veterano Brandyä (kiista siitä, oliko kyseessä Brandy vai ei, ei saanut ikinä ratkaisua..hyvin kuitenkin maistui). Joskus aamulla oli pakko luovuttaa ja raahustaa sänkyyn, jotta edes hetkenaikaa kerkeäsi kemikaaliunta nauttia. Seuraavana päivänä matka jatkusi Pyhälle..tapahtuisiko Pyhän häväistys vai nostettaisiinko meidät Pyhän-vaeltajien arvostettuun kerhoon..se selviäsi..jos selviää..jos selviän....

"Hyviä biisejä"

-Ahti

HAUKIPUDAS, Musa-vintti 28.1.2017

Beverly Hills 90820-paluu juurille, uusi vuosi ja uudet kujeet ja monta muuta tarinaa!

Tänään matkattaisiin siis suomen Beverly Hilssiin elikkäs Haukiputaalle, painin ja suomirokin synnyinmaille. Rokkia rämisteltäisiin musa-vintillä joka etukäteen ajateltuna vaikuttaisi olevan oikein soitto ystävällinen paikka.

Matkaan lähdettiin uuden reeniksen kautta..niin..olemme siis muuttaneet! Muutimme entisen GM Juhan huomasta lähemmäksi kirkkaita valoja ja kaupungin houkutuksia! Uuden reenikämpän ovelta on lähimpään juottolaan 2 metriä..sen jaksaa jopa rokkari raahustaa! Mutta se siitä..tuparit pidetään syksymmällä..

Kamat lyötiin autoon viiden jälkeen ja matka kohti Haukipudasta alkoi..kuskina toimi Rami joka jalosti lupautui tähän halutuimpaan osaan. Musa-vinttiin saavuttiin hyvissä ajoin ja roudaus oli mitä miellyttävin..paikan nimi antaa tähän asiaan hyvän vinkin..ei vanhat enää jaksa ja nuorista ei ole... Äänten mestariksi saapui Niko "Spede" Karjalainen ja ääniä alettiin ruuvaamaan kuntoon. Hommaa on pyritty kehittämään (kehittyy se syöpäkin) ja ostimme vuoden vaihteessa langattoman kuuntelun orkesterille elikkäs IEM:it (in ear monitor, tuttujen kesken LIEMI) ja nyt siis ensimmäinen keikka näin. Yhdet reenit oltiin ehditty testata ja sieltä kokemukset olivat pelkästään positiivisia. Ja kyllä..homma toimii! Niille jotka asiaa harkitsevat niin voi suositella! Laulun (tai miksi sitä nyt omalta osalta kutsutaankaan) ja soiton erottuvuus paranee todella huimasti ja helpottuu ja tarkentuu myös todella paljon..vaikka se maksaa mutta on myös HYÄ!

Äänet saatiin vaivatta kohdilleen ja äänten mestarikin vaikutti tyytyväiseltä. Siispä takahuoneeseen johon ravintola oli laittanut pöydän koreaksi..niin ja runsaasti tarjottavaa tälle pöydälle...kiitos siitä! Muutenkin paikka ja henkilökunta oli priima mutta tämähän oli odotettavissa..kuinkas muutenkaan Beverlyssä voisi olla? Rami ja Niko lähtivät vielä ennen keikkaa syömään me muut jäimme takahuoneeseen tekemään tuttavuutta tarjottaviin. Niko heitti filosofisen ajatelman "hyvää nälkää ei kannata syömällä pilata" ja tätä Markun, Jyrin ja Joonaksen kanssa noudatamme parhaamme mukaan..jano olikin sitten toinen tarina..

Keikan odottelu kävi vaivatta ja ennen puolta yötä päästiin lauteille. Soitto kulki hyvin ja fiilis oli hyvä heti alusta lähtien. Paikalla oli väkeä mukavasti ja lisää tuli koko ajan. Muutaman kipaleen jälkeen alkoi juhlakansalla pelko katoamaan meitä kaameita lappalaisia kohtaan ja ilta alkoi rullaamaan. Ehkä tässä auttoi myös se, että kerroin yhden meistä asuneen Haukiputaalla, toisen olevan sieltä kotoisin ja muut soittajat eivät ole kotoisin mistään...

Keikka oli kokonaisuudessaan hyvä..kaksi settiä saatiin purkkiin ja takahuoneeseen hetkeksi hengähtämään. Baarin puolellakin uskallettiin käydä hetki istahtamassa ja muutamat nauttimassa. Meno oli Haukiputtaalaisille maistunut tai uskottavasti puhuivat muunneltua totuutta..hyvä näin!

Kamat oli kuitenkin autoon raahattava ja kotiin lähdettävä. Paikan pitäjä Päivi kiitteli illasta ja uutta keikkaa alettiin myös samalla suunnittelemaan tulevaisuudelle...tämä soittajien mieltä kovasti lämmitti ja osaltaan todensi sen, että ilta taisi olla onnistunut!

Kotimatka sujui kolmen pysähdyksen taktiikalla...tämä kertoo onnistuneesta tankkauksesta!

Kamat pudotettiin reenikselle ja samalla Jyri pudotti suuria siemauksia viskipullosta joka houkuttelevasti kehräsi soittohuoneen pöydällä...vaara oli suuri, että ilta olisi jatkunut vielä pitkää. Herran pelko se asuu soittajassakin ja päädyimme tilanteeseen sopivaan ratkaisuun ja suuntasimme siis kotiin. Loppuun aforismi joka sopii niin elämään kuin musiikkiin.

"tiedäthän linnun ulosteen...siinä on keskellä se sellainen musta? Mutta mitä on sen ympärillä oleva valkoinen aines? Samaa paskaa se on kaikki!" Jyri Keränen 29.1.2017