2016

TORNIO, PARK HOTEL 26.12.2016

Tapsan tanssit ja vuoden viimeinen keikka- kovalla rytinällä uuteen vuoteen!

Tornion keikka oli sovittu jo hyvissä ajoin syksyllä ja tämä päättäisi siis osaltamme vuoden 2016.

Odotusarvoltaan hyvä keikka, tapsan tanssit ja väki edelleen, jos ei muuta, niin sokerihumalassa joulun jäljiltä. Tätä iltaa mekään emme onnistuisi pilaamaan? Park hotellissa on kiinteästi asennetut pa-laitteet joka tietysti helpottaisi meidän roudaamista. Tästä syystä matkaan lähdettiin kamojen kanssa peräkärryllä ja henkilöautoilla. Sovittuna oli, että äänet olisi tarkastettu hyvissä ajoin ennen ilta kuutta, ettei ruokailijoilla solahtaisi kinkku väärään kurkkuun Joonaksen hakatessa bongorumpujaan!

Äänimestariksi saapui Markku "pappa" Palmgren kovalla yli 30 vuoden äänenmestaroinnin kokemuksella. Hotellin johtaja Sankala oli meitä soittajapoikia vastassa ja täytyy sanoa, että olipas vain todella asiallinen ja ystävällinen vastaanotto! Kaikki järjestyi ja oikeastaan enemmän mitä pyydettiin...loistavaa toimintaa Park hotellin puolelta meitä soittajapoikia kohtaan!

Kamat saatiin lavalle kasaan normaaliin tapaan. tällä kertaa itse tila kuitenkin aiheutti päänvaivaa niin soittajille kuin äänimestarille! Lavan yläpuolella oli jos jonkinmoista peltiverhoilua, ilmastointi kanavia ym metalli sälää joka ah niin kivasti resonoi kitaroihin, varsinkin Ramin kitaraan. Soittaessa tuntui että paikka tärisee lattiasta kattoon ja munaskuissa tuntuu..ei hyvä..mikä neuvoksi? Alkaisiko park hotelli markkinoimaan oikeasta paikasta hierovia sänkyjä? Uutta markkinointi strategiaa ei kuitenkaan tarvittu sillä lopulta resonointi saatiin niin siedettävälle tasolle siirtelemässä vahvistimia ja äänten tasoa laskemalla. Hyvää oloa tuottava tärinä saatiin siedettävälle tasolle..siis kiitos ja hyvästit illalla soitto raikaisi!

Yhdeksän aikaan illalla lähdin hakemaan soittajapojat kyytiin (joulun sanoma oli tavoittanut minut ja viinapirut eivät mieltäni vainonneet!!) Hain siis Joonaksen, Markun, Jyrin ja Ramin kyytiin ja nokka kohden Torniota. Hotellilta olimme saaneet käyttöömme huoneen jossa voisi kamat vaihdella ja aikaa kuluttaa. Soittoa oli tarkoitus aloittaa kello 23.30 aikaan. Meitä enne hotellin toisessa baarissa oli soittamassa levyn julkkari keikkaansa Zacharius Carls Group ( piti tarkistaa googlesta että miten vidussa nimi kirjoitetaan, joku on ollut yhtä nero kuin me ja keksinyt bändilleen nimen jota kukaan ei muista...ei ainakaan oikein..hienoja miehiä!). Kävimme keikkaa ihmettelemässä...ilmeisesti hyvää musiikkia oli, koska paikka oli täynnä..niin täynnä että ahdisti ja piti lähteä pois! Siispä huoneeseen odottelemaan omaa vuoroa!

Ennen huoneeseen menoa kävin Joonaksen kanssa hakemassa tiskiltä vettä lavalle, jotta soittaa jaksaisi. Tiskillä oli yhtä aikaa kolmen kissan seurue tiukoissa pantteripuvuissaan ja kun kuulivat miehisellä äänellä tehdyn tilaukseni, " kolme tuoppia vettä, ilman jäitä kiitos!", katsoi lähin kissa minua kohden, halventavasti ja tokaisi " no täällähän on kova meno!" ja tilasi itselleen jallua!

Kyllä se tästä kovaksi muuttuisi, ajattelin....meno siis... Kun Zacharius soittonsa lopetti,niin Jamekset aloitti, joskus enne kahtatoista. Porukkaa oli paikalla hyvin ja koko ajan tuli lisää..hyvältä vaikutti. Ensimmäinen setti paukautettiin käyntiin ja heti pystyi aistimaan sen, että tänään soitto kulkee! Porukka Torniossa oli selkeästi juhlatuulella ja soitto kulki..ensimmäinen setti oli hyvä ja tiukkaa soittoa!

Pidimme noin puolen tunnin tauon ja toinen setti polkaistiin käyntiin. Toinen setti toimi vielä paremmin ja soittajapojilla oli kova meno päällä sekä yleisöllä. Rami kävi langattoman kitaransa (meistä on tullut hifistelijöitä, tietäisittepä mitä on vielä tulossa?!!) yleisön seassa soittamassa ja villitsi yleisöä..olipa jäädä massojen puristukseen ja meinasi jäädä soitot soittamatta..kovaa menoa! Joonas hakkas ja polki bangojaan minkä ehti ja suurilla pakaralihastensa voimalla rikkoi pedaalinsa! Tästä emme hämääntyneet ja Joonas korjasi autonsa ja me soittajapojat inspiroimme autonkorjaus laulun työtä rytmittämään (laulu julkaistaan ehkä ei ikinä).

Meno vain kiihtyi loppua kohden. Yleisön joukosta joku villiintyi niin, että juoksi ( huom JUOKSI!!) päin salissa olevaa noin metrin korkuista aitaa, heitti sen ylitse hallitsemattoman ukemin laskeutuen läikkyneen kaljan peittämälle lattialle haisteluelin edellä! Huonostihan siinä käy...jäi joulun tuoksuiset piparit Usainilla tuolta illalta haistamatta!

Keikka saatiin purkkiin yksillä encoreilla ja samalla taputeltiin soiton osalta vuosi 2016..onnistunut vuosi kokonaisuudessaan täytyy sanoa! Keikan jälkeen uskaltauduimme baarin puolelle vielä nauttimaan palauttavat virvokkeet joka minulla, joulun lapsella, oli tällä kertaa lähde vettä (sairasta, tiedän).

Positiivista palautetta tuli keikasta ja pyytelyitä sinne sun tänne soittamaan ja mehän poijat soitetaan kun vaan asiat sovittua saadaan..mutta kiva oli kuulla että kelpasi! Palauttavat saatiin nautittua ja takki oli tyhjä, kuten hyvän keikan jälkeen kuuluukin olla!

Haimme tavarat huoneesta ja loput kamat roudattaisiin seuraavana päivänä. Kyyditsin soittajapojat nukkumaan ja itse suuntasin kotiin ja oitis nukkumaan....suosiolla sohvalle sillä vaimolla olisi töihin herätys jo tunnin päästä ja selkään ei enään kehtaisi yrittää kiivetä...sanomista vain tulisi..

Se siitä vuodesta 2016...ensi vuonna jatketaan...kiitokset kaikille keikoilla käyneille ja yhteistyökumppaneille! Keep on rocking!

KUOPIO, RAVINTOLA OTTOPOIKA 26.11.2016

Motoristien pikkujoulut ja lentävä kalakukko!

Herätys Oulussa tapahtui aamulla yhdeksän aikaan. Markku jo puuhasteli majoituksessa kahvinkeittimen kimpussa. Keitin ei meinannut suostua yhteistyöhön mutta hienon käsivarsiheiton turvin Markku selätti ongelman ja kahvia kuppiin tuli. Minä siis olin jakanut vuote....huoneen Markun kanssa ja Jyri, Rami ja Joonas olivat jakaneet toisen...huoneen.

Suihkut ja aamutoimet, kampasin tuuhean tukkani edustus kuntoon ja herättelimme toisen huoneen väen ystävällisellä soitolla, "Taksi on tilattu, kohta lähdetään", ainut tapa saada väsyneeseen soittajapoikaan liikettä on aiheuttaa epätoivoinen kiire!

Toisen huoneen seurueen herätys oli kuitenkin jo tapahtunut aiemmin Ramin avustuksella. Jyrin ja Joonaksen mielestä mikään ei ole miellyttävämpää kuin herätä äkäisen vanhan miehen huutoon ja armottomaan vittuiluun heti aamusta. Ajoi kuitenkin asiansa ja miehet olivat hereillä.

Rami sai siis lisänimen Raivo(muita Ramin lisänimiä ovat mm Armi, Raili ja imar Olas...myös ei toivotulla lapsella voi olla monta nimeä!)

Taksilla kööräsimme itsemme Hevimestaan (firman piikkiin tietenkin..tässä ei liene epäselvää enää?)

Kaivoimme auton lumen alta ja Jyri (mitä täällä tapahtuu!!!) lupasi toimia kuljettajana Kuopioon! Tämä on alleviivaamisen arvoinen asia jo sen vuoksi, että aiemmin viikolla olin purkanut tuntojani Jyrille kuinka tulevat keikat välistä ahdistaa (miksi..no joskus vaan ahdistaa..mitä sitten?). Jyri tokaisi, että ainut mikä ahdistaa on se pelottava mahdollisuus, että voi joutua autoa kuljettamaan reissun aikana!

Eilisen illan kohtuus kuitenkin mahdollisti sen, että mies oli pirteä kuin tikka ja tarttui laivamme ruoriin pelottomin ottein! Mitä rokki elämää se tällainen on? Niin laiva lähti ja ensimmäisenä suuntasimme Oulun Edeniin, josta kyytimme Kuopioon lähtee äänimieheksi Ahti Kortelainen.

Ahti oli ollut edellisenä iltana Edenissä miksaamassa toisen kemiläisen rock yhtyeen FreshX:n keikkaa. Olivatko vieneet myös meidän keikalta väen? Onneksemme kuulimme, että näin katalaan toimintaan eivät olleet syyllistyneet kollegat kotikaupungin!

Äänimies Ahti ei muuten mikään turha mies olekaan. Mies on taannoin kulkenut kymmenen vuotta Kemiläisen musiikin lippulaivan, Sonata Arctican, mukana maailmalla. Tehtynä on noin 600 Sonatan keikkaa ja kaikki muut keikat Irwinistä ties mihin! On omat studiot ja kaikkea...amatimies siis viimeisen päälle ja vähän ylikin! Ja silti mies edelleen nauttii työstään ja vaivautuu myös meidän pienempien porukoisen mukaan reissun päälle..miksipä ei? Niin mukavaa on meidän hurmaavien soittajapoikien kanssa matkustella ja niin siis Ahti kyytiin saatiin ja matka kohti Savon sydäntä alkoi!

(Ahti myös ei toivottuna lapsena sai reissun aikana mm seuraavat lisänimet: Ahtopaine, Aktiivikaiutin sekä Kemin aktiivinuori)

Matka Kuopioon kesti noin viisi tuntia läpi lumen ja tuiskun. Joonas tankkasi itseään reippaasti matkan aikana, me muut soittajapojat emme tuohon iloitteluun vielä uskaltautuneet, reipas poika oli Joonas!

Matkalla pysähdyttiin kerran syömään ja kerran kahville (enää ei varmaan tarvitse mainita kenen piikkiin?) sekä lukuisia kertoja sen takia, että uljas laivamme yskähteli tuttuun tapaan ja menetti tehoja. Tehot palasivat uudelleen käynnistämisen yhteydessä! Totesimme että auto ei ole rikki, siinä on vain vika ja näiden kahden välinen ero on huomattava!!

Niin saavuimme Kuopioon, jossa navigaattorin virkaa hoiti viiden hengen huutoäänestys. Jyrin huutaessa vittu perkelettä, laitoimme oikean navigaattorin päälle ja perille löydettiin! Totesimme että suurimman ongelman paikan löytymisessä aiheutti se, että ravintola oli muuttanut uusiin tiloihin, mutta ilmeisesti jonkun ovelan markkinointikikan takia eivät ilmoittaneet uutta osoitetta nettisivuillaan...tämä on jotain suurempaa neroutta josta me emme mitään ymmärrä! Vai ovatko savolaiset vain oikeasti NÄIN kieroja?? Epäusko valtasi sielumme, kun koko ravintola Ottopoika oli eristetty eristysnauhoilla palolaitoksen ja poliisin toimesta. Oliko ravintola palanut? Oliko innokkaat Kuopion fanit kuulleet tulostamme ja paikka oli pitänyt meidän turvallisuuden vuoksi eristää! Oliko Jeltsin avaruusolio? Mitä maksaa kilo maksalaatikkoa? Missä minä olen? Mikä on elämän tarkoitus? Näitä pohdiskellessamme saimme huojentavan tiedon, että naapuritalon seinustalla olevat rakennustelineet olivat lumenpainosta vaarassa sortua (erikoista, miten tällainen tieto voi olla huojentavaa?) ja tästä syystä nuo arjensankarit paikan olivat eristäneet.

Pääsimme kuitenkin kamat sisälle ravintola Ottopoikaan kantamaan ja temppeliämme illaksi rakentamaan! Paikka oli loistava soittamiseen! Lava oli mitä parhain sekä lavan sijoittelu! Nyt taas huomasi, että baari oli suunniteltu live musiikkia varten, illasta tulisi hyvä, sen tiesi jo nyt! Ystävällinen henkilökunta ja omistaja ottivat meidät vastaan ja tavarat roudattiin paikoilleen!

Ahti sai lavaäänet viimeisen päälle kohdilleen ja poistuimme viiden jälkeen paikalta. Illan teemana siis olisi Custom Bikers Finland Ry:n pikkujoulut ja meidät oli kutsuttu sinne esiintymään! jaa miksikö? No kuten jo aiemmin kirjoitin, niin Tervolassa poker run tapahtumassa Jyri kävi humalan huuruisia ja salamyhkäisiä keskusteluja armottomien motoristien kanssa ja tuolloin oli alustavasti sovittu, että Kuopiossa mahdollisesti heidän juhlissaan soitettaisiin. Tilanne varmistui jo loppukesästä kun Tiina otti yhteyttä motoristien puolelta ja keikka sovittiin..ja nyt oltiin täällä..kiitokset Tiinalle ja koko motoristi porukalle!! Illan kulusta oli myös sovittu, että ensimmäisen setin soittaisimme kello 20 yksityistilaisuuden vielä pitäessä ravintolan ovet muille suljettuina. Kello 21 ovet aukaistaisiin muillekin kuolevaisille ja toinen setti soitettaisiin sitten kun aika sopivalta tuntuisi!

Ääntentarkastuksen jälkeen suuntasimme siis laivallamme motoristien järjestämään majoitukseen hostelli Hermanniin. Majoitus oli...ilmainen ja siinä mielessä tietenkin hyvä! Kova tappelu vain tuli siitä, kuka saisi nukkua yläsängyssä. (ei jumalauta) Ahdin toiveena oli, että ikkuna olisi auki läpi yön, ilmeisesti hypotermia pelotti tuota soturia huomattava paljon vähemmän, kuin Ramin tuottama syanidi kaasu! Minun toiveena oli rasvattu köysi ja tikapuut, mutta päätimme kuitenkin antaa majoittumiselle mahdollisuuden ilman negatiivisia aatoksia.

Heitimme keikka vaatteet niskaan ja osa kävi jopa suihkussa..outoa toimintaa! Laivamme jätimme Hostellin pihaan ja matkasimme takseilla ( huom takseilla, enää ei riitä yksi taksi vaan pitää pröystäillä ja ajaa useammalla peräkkäin, ja firman piikkiin TIETYSTI!) ravintola Ottopoikaan.

Paikalla oli pikkujoulu kansa ruokailleena ja juoneena ja väkeä oli hyvin. Kuulimme että järjestävän seuran väkeä oli paikalla noin 80 henkeä ja vieläpä juhlatuulella, joten illasta tulisi hyvä, nyt se oli täysin varmaa! Ne soittajapojista kenelle vielä tuntia enne ruoka maistui, ruokailivat. Itsehän en moiseen toimintaan uskaltautunut. Juomaan sentään uskaltauduin ja se oli hyvää! Aika meni nopeasti kahdeksaan ja lava oli meidän! Ja nyt kulki! Sen muuten huomaa heti ensimmäisen biisin aikana kun ilta lähtee laukalle ja nyt se lähti..ja komeasti laukkasikin!

Ahti oli järjestänyt taivaalliset äänet lavalle (taas kerran) ja homma toimi! Soitto kulki, laulu kulki ja pikkujoulu kansa antoi palaa! Ensimmäinen setti oli loistava! Ovet avautuivat kaikelle kansalle ja toinen setti aloitettiin joskus puoli kymmenen aikaan järjestäjien toiveesta ja sehän meille sopi! Kerrankin inhimillinen soittoaika ja ehtisi itsekkin harrastaa oheistoimintaa keikan jälkeen! Toinen setti oli vielä ensimmäistä parempi! Kunnon ryminää ja viimeiset 3-4 biisiä plus encoret toimivat todella hyvin ja kansa jorasi kuin hullut! Rokkitauti valtasi Ravintola Ottopojan ja meidät..infernaalista menoa!! Tästä innostuneena jaoimme kesken keikan bändimme t-paitoja yleisön joukkoon heittelemällä (mainittakoon, että kaikki paitamme olivat jostain syystä naistenmallin paitoja, yllättävää?).

Keikan jälkeen fiilis oli todella hyvä! Alkoi juoma iloittelu joka tulisi kaikesta päätellen jatkumaan pitkään! Viihdyimme Ravintola Ottopojassa ja juhlaväen keskellä jonkin aikaa, ajantaju alkoi katoamaan, kuten kaikki muutkin aistit, ainoa mikä tuntui, oli loputon jano!

Palaute keikasta oli pelkästään hyvää ja tuntuma itselläkin oli sama..keikka oli hyvä..ehkä jopa erinomainen..syksyisen Ankkurin keikan ohessa ehdottomasti paras keikkamme kokonaisuudessaan!

Päätimme iskeä itsemme Kuopion yöhön. Ravitsimme ensin ruumiimme jossain pienessä ravintolassa, jossa nuori työntekijä tyttö sai kuulla kunniansa Ahdin toimesta..no palveluammattiin kuuluu palautteen saanti...siitäs sait! Matka jatkui Henry`s pubiin. Juomaa virtasi ja aikaa kului..jossain vaiheessa yötä Rami nappasi minulta kortin ja matkasi yhdessä Markun ja Ahdin kanssa taksilla nukkumaan. Minä, Jyri ja Joonas emme moiseen kyenneet..hetken päästä huomasimme että ei ollut kyennyt Ahtikaan joka oli tehnyt comebackin tai sitten ei koskaan poistunutkaan..ei voi tietää...muistikuvat saattavat pettää!

Jonaksen ja Jyrin kanssa saimme aikamme kulumaan aina aamun asti...loppu iltaan sisältyi raivoisaa letkajenkkaa, ruokailua, Kuopion naisten naurattamista (taisivat oikeammin nauraa meille, eivät meidän kanssa!). Sen verran olimme kuitenkin vielä tajuissamme, että ennekuin Kuopion yö meidät mukaansa söisi päätimme poistua majoituksen suuntaa. Aamu oli jo kuitenkin pitkällä ennen kuin perille pääsimme...on muuten Kuopiossa järjestyksenvalvojat jopa taksijonossa....ja oli muuten jonolla mittaa!! Juoma iloittelu vain jatkui ja lopulta jo aamunpuolella tajunta armahti ja "nukahdin" yleisten tilojen sohvalle.

Aamu oli kalpea haamu! Kamat roudattiin laivaamme kymmeneltä aamulla noin puolessa tunnissa!! Matka Kemiin kesti reilu viisi tuntia ja matkalla pysähdyttiin kerran syömään (aivan niin!). Matka sujui kuten tälläisen reissun jälkeen auto matkat sujuu..Markku tuo teiden ritari kuljetti laivamme Kemiin jossa kamat purettiin reenikselle ja auto palautettiin.

Vaimoni tuli avosylin vastaan ja hakemaan väsyneen ja pahalta haisevan mutta reissuun tyytyväisen matkalaisen kotiin!

Loistava reissu..taas olemme päässeet aallonharjalle..kuinka jyrkkä on seuraava notkelma?

OULU, HEVIMESTA 25.11.2016

Isolle kirkolle soittamaan ja ihan oikeaan rokkipaikkaan- nyt on kova?

Jo pitkän aikaa odotettu Savo tour oli siis alkamassa. Alun perin tämä mini kiertue piti sisällään Keikan Kiuruvedellä pub Havannassa sekä Kuopiossa ravintola Ottopojassa. Kuitenkin kävi niin että noin kuukautta aiemmin tuli Havannasta (Castrolta?) viestiä että keikkamme perutaan koska joku Mikael Gaabriel on samalle kirkonkylälle tulossa samana päivänä ja pelkona kuulemma olisi,että hänen keikalleen ei väkeä riitä jos yhtä aikaa olisimme pienellä paikalla soittamassa (vai miten se meni?). Vai niin? No päätimme, että tästä emme lannistuisi vaan joku korvaava keikka tilalle hoidettaisiin, se olisi varma.

Puhelimet kävivät kuumana ja kaksi päivää perumisen jälkeen oli saatu sovittua keikka siis Ouluun ja hevimestaan..loistava homma siis!

Torstai iltana kävin hakemassa Mikalta auton, jossa oli jo pakattuna Kuopion keikkaa varten pa-kamat. Kävimme reenikseltä pakkaamassa omat soittokamamme autoon ja sovimme että kohden Oulua lähdettäisiin perjantaina enne kello kolmea. Heräsin perjantaina 12 aikaan. Edellinen yö oli mennyt leipätyötä tehdessä ja pirteänä siis uuteen päivään! kahden jälkeen lähdin keräämän soittajapojat kyytiin. Markku, Jyri ja lopulta Joonas ja Rami mukana lähdimme kohden Oulua. Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua!

Ensinnäkin olisi kyseessä kolmen päivän reissu ja toisekseen paikkana Hevimesta herätti pelonsekaista innostusta! Joonas kertoi, että on aikaisemmilla kokoonpanoillaan yrittänyt paikaan päästä soittamaan siinä koskaan kuitenkaan onnistumatta. Miksi siis nyt päästiin? Mistä me tietäisimme? Matka sujui siis hyvissä tunnelmissa.

Oulussa haimme ensimmäisenä majoituksen avaimet ja kävimme viemässä sinne omat tavaramme. Olimme varanneet kaksi kalustettua huoneistoa ja toimivat oli systeemit! Tilaa oli ja lisäksi asumukset ihan keskustassa! Pikaisen huoneissa käynnin jälkeen hevimestaan jossa oli sovittu kamojen roudaus kello kuudeksi jonka jälkeen olisi äänentarkastus.

Paikalla Hevimestassa oli äänimies ja valomies, jotka talon puolesta hoitaisivat illan tekniikan talon vehkeillä. Me toimme paikalle omat soittimemme ja roudaus oli meidän osaltamme helppo ja kivuton! Paikkana hevimesta oli todella hyvän oloinen! Lava oli iso, paikka itsessään myös selkeästi suunniteltu live esiintymisiä varten! Äänet tarkastettiin ja kaikilta osin emme lavasoundiin tyytyväisiä olleet mutta kyllä sen kanssa pärjäisi!

Päätimme että auton jätämme nyt parkkiin Hevimestan pihaan ja loppuilta kuljettaisiin taksilla, firman piikkiin tietysti! Tähänkö on tultu? Hevimestan piikkiin saimme käydä hakemassa noutoruokaa läheisestä Coyncan ( tai jotain sinnepäin!) ravintolasta. Hevimestassa ohjeena ruoan hakuun oli, että kertokaa olevanne soittamassa Hevimestassa ja näyttäkää päteviltä niin ruokaa tulee..just..hienovaraista vittuilua...nälkä taitaa soittajapojille jäädä kun ruoan takeena on pätevyys tai edes sen näyttely! Ihme tapahtui ja ruokien valmistukseen luvattiin menevän aikaa puolituntia.

Mitä tekee soittajapoika silloin kun ei soita tai reenaa? Soittajapoika juo! (yleensä juo kyllä soittaessa ja reenatessakin, mutta mitä sitten??) Niinpä myös tämän siunaantuneen puolituntisen päätimme käyttää tähän jaloon harrastukseen ja suuntasimme askeleemme läheiseen irkku pubiin! Juomaa otettiin ja palaveria pidettiin..firman piikkiin tietenkin!

Suuntasimme askeleet takaisin ruokaa hakemaan ja Markku tilasi taksin ravintola Coyon (tai jotain sinneppäin!!!) eteen. Ruokien jo jäähdyttyä taksia odotellessa Markun puhelin soi ja taksimieshän se siellä soitteli että täälläpä odotellaan....ravintola Kaijon edessä Kaijonharjussa..aivan mahtavaa! Taksi tuli lopulta ja pahoittelin kuskille aiheutettua vaivaa! Totesin että kellarissa kasvatettu ja ruokittu soittajamme Markku on hieman rajoitteinen ja tästä syystä Suomenkieli ei asu hänessä selkeänä..

Perillä majoituksessa söimme innolla hyvät burritot ja kyytipojaksi muutama olut. Jyri kyllä protestoi moista toimintaa, sillä oluet olivat hänen...ymmärtäähän sen!

Sampo, tuo kuulokkeiden valaja, saapui paikalle ja otti valokset Jyriltä ja Ramilta. Tarkoituksena nimittäin on, että ensi vuonna (jos firman kaikki rahat ei mene juomiin ja huor..vuokra huoneisiin..) siirrymme korvamonitorointiin ja tätä ennakoiden Jyri ja Rami siis uusia korvamonitoreja ovat jo nyt hyvissä ajoin hankkimassa..me muut hoitaisimme asian myöhemmin. Valokset saatiin tehtyä ja Sampo lupasi meidät kyyditä Hevimestaan! Matkustus hevimestaan tapahtui kuten tapahtui..hmm..erikoisesti mutta perille päästiin..kiitos siis Sampo! Hieno mies!

Hevimestassa oltiin noin puoli 10 aikaan ja suuntasimme kulkumme kohden takahuonetta...ja nyt kyseessä oli ensimmäistä kertaa ihan oikea takahuone!! Tilaa oli, oli juotavaa, oli syötävää, oli sotketut seinät, oli pantteri sohvaa, leivänpaahdinta (!!!), oli takahuoneen tuoksu ja tuntu..oli rokken rollia! Pitihän meidänkin tietysti bändimme tussilla seinään ikuistaa!

Siskoni Pirjo saapui miehensä Janin kanssa keikkaamme katsomaan ja menin heidän seuraan baarin yläkertaan. Siinäpä se aika vierähti..paikalle saapui myös ystävä Julle seurueineen.

Kello yhdentoista aikaan vääntäydyin takahuoneeseen keikkaa odottelemaan joka alkaisi kello 23.30 tasan..näin oli sovittu ja näin tehtäisiin. yhdentoista aikaan väkeä oli paikalla kourallinen...ei hyvältä näyttänyt. Keikka jyräyettiin käyntiin!

Soitto itsessään kulki ja mukavaa oli. Itsellä edelleen flunssa haittasi jonkin verran laulua mutta sellaista sen on..minkäs teet? Porukkaa ei keikallemme löytänyt..sukulaiset ja kaverit kun laskee pois niin olisiko paikalla ollut 9 henkilöä( tästä käytiin kiistaa oliko paikalla seitsemän vai yhdeksän henkeä..yhteisymmärrystä ei saavutettu!!)

Olimme kaavailleet Hevimestan kanssa, että soitto on puolitoista tuntia. Soitto loppui viitä vaille yksi..aika tarkkoja poikia siis..hyvä hyvä!

Takahuoneeseen kutsuin siskoni miehensä kanssa sekä ystävä Jullen kavereineen. Palaute keikasta oli hyvää ja oli kuuntelijoille maistunut. Osa moitti, että laulu oli miksattu liian alas mutta siitä nyt ei kannata murhetta kantaa, ehkä on jopa parempi niin! Luulen että paikkana Hevimesta on sen kaltainen että soundit ovat hyvät lavan edessä, mutta jos keikkaa kuuntelet sivupöydissä istumassa voi äänen kuuluvuudessa tietysti ongelmaa olla..lavan eteen siis sieltä nurkkapöydistä kyhjöttämästä!! Mutta oli lavan edessä tanssilattiallakin keikan aikana liikettä.

Kaksi neitoa oli muistanut nauttia pikkujoulu juomaa ja toiminta oli....hmmm..moninaista ja suorastaan ihmeellistä ajoittain..hyvä meno siis!

Takahuone tyhjennettiin juomista raivoisalla vauhdilla ja tarmolla! Harmittihan se, että väkeä ei keikalla ollut, mutta soitto itsessään oli mukavaa, sehän se kait pääasia kuitenkin on! Markku tosin ruoski itseään tekemistään virheistä(?) joita me muut emme kyllä huomanneet! no hyvähän se on, että itsekriittisyyttä löytyy.

Löimme ovat tavaramme kasaan ja kannoimme autoon. Kiittelimme illan teknikot ja löimme laskun kouraan paikan vastaavalle. Teimme lopulta ainoan oikean ratkaisun ja suuntasimme kahden jälkeen Hevimestasta taksilla (firman piikkiin tietenkin!!) majoitukseen ja nukkumaan sillä seuraavana päivänä olisi lähtö jo kymmenen aikaan Kuopiota kohden!

Nukkumistamme tahditti takapihalla, äänistä päätellen, asfalttia auraava idiootti joka tekin työnsä onneksi huolella jatkaen kirskutusta noin tunnin ajan..hyvä että huolto toimii!!

Huomenna matka jatkuisi kierojen savolaisten maille!

TERVOLA, LAPIN YRITTÄJIEN GAALAILTA, 19.11.2016

Kauluspaidat, paljettihameet ja rokken roll- mikä ei kuulu joukkoon?

Rumpalimme Joonaksesta oli paikallisessa Lounais-Lappi lehdessä juttu tässä taannoin syksyllä liittyen hänen studioonsa. Jutussa mainittiin(yllättäen) myös rytmiorkesterimme. Tämä lehtijuttu poiki yhteydenoton Tervolan yrittäjät ry:n taholta koskien heidän järjestämäänsä gaalailtaa. Iltaan oli tarvetta myös musiikille ja kysyivät josko me siellä musisoisimme. No sehän vain meille sopi ja sopimus käteltiin ja soitto TAAS Tervolassa raikaisi!

Joonas oli Mikan kanssa hoitanut myös muut järjestelyt tähän tapahtumaan, joten pa-kamat, valot ja muut sisusteet oli laitettu valmiiksi. Meille muille soittajapojille jäi ainoastaan itsemme ja soittimien paikalle raahaaminen. Äänimiehenä toimisi myös Iissä mukana ollut Niko. Saimme ystävältämme Jarkolta lainattua pakettiauton, jolla kuskaisimme itsemme ja soittimemme. Minä toimisin kuljettajana, koska valo paloi kirkkaana sisälläni eikä viinanpiru mieltäni houkuttanut! Tosiasiassa olin Iin keikan jälkeen (aikana) tullut flunssaan (tämä selitti osaltaan Iissä olleen ääniongelman, joka tuolloin jäi mysteeriksi), joka vieläkin vaivasi, mutta lääkkeillä olon sai siedettäväksi. Virvokkeisiin ei silti uskaltanut koskea, sillä laulaminen vaati nyt kuitenkin erityistä huomiota, jotta siitä jotain tulisi!

Alun perin oli sovittu, että äänet tarkastettaisiin kello 16 ja ensimmäinen setti soitettaisiin kello 20 ja toinen setti kello 23 ja juhlat olisivat ohitse kello 24. Saimme iloksemme kuulla, että soittoaika oli muutettu kello 22 ja vetäisimme vain yhden pitemmän setin, sopi meille paremmin kuin hyvin!

Minä, Markku ja Jyri menimme siis ennen kello kolmea reenikselle, josta pakkasimme mukaamme soittokamati. Rami oli mennyt jo etukäteen Tervolaan ja aikoi jäädä myös sinne yöksi..oliko käynyt niin että via Dolorosa oli käynyt raskaaksi ja miehen mielen on viinapiru vallannut?

Ennakkotunnelmissa keikka vaikutti haasteelliselta. Jotenkin kaikilla oli sellainen kutina, että aika jäykkä tunnelma oli kyseessä ja kuinka meidän soittamamme musiikki sinne soveltuisi. Settiä oli yritetty sovittaa tapahtumaan sopivaksi ja "rankimmat" biisit oli nyt jätetty suosiolla pois. Pääpaino olisi Hurriganesissa ja ZZ-topissa joka tuntuisi sopivan paikkaan kuin paikkaan, oli kauluspaitaa tai ei! Etukäteen oli jo joku tapahtumaan osallistuva henkilö kuulemma tiedustellut että "soittaako se bändi jotain tukkaheviä?". Tämä kysymys ilmeisesti oli kirvonnut mieliin mm täällä kotisivullamme olevasta ZZ-top coverista...varsinaista tukkaheviä sanon minä..mutta näillä mentäisiin!

Tapahtumapaikkana oli Tervolan koulu ja tämä tietysti aiheutti suuria takaumia Jyrille ja Ramille jotka kyseisessä koulussa kasvatuksensa nuoreksi aikuiseksi olivat saanet..en ymmärrä syytä, miksi suomalaista koulutusjärjestelmää niin suuresti maailmalla ylistetään!!( no oikeasti Rami ei ole tätä koulua käynyt mutta Tervolaan siteen kuitenkin ovat vahvat joten olkoot!)

Joonas, Mika ja Niko olivat kyllä laittaneet koulun liikuntasalin todella komeaan kuntoon! Paikka näytti todella juhlavalta ja gaalailtaan sopivalta! Paikalla oli vielä pitopalvelun väkeä kattauksia tekemässä ja saisivat nyt jatkaa työnsä loppuun meidän musiikkimme säestyksellä.

Soittokamat laitettiin kuntoon ja äänet tarkastettiin..tuntui toimivan eikä ongelmia ollut! Nyt ensimmäistä kertaa itse päätin käyttää teettämiämme Orelon korvatulppia. Ainakin ääntentarkastuksessa tulpat tekivät sen, että oma laulu kuului itseasiassa paremmin ja muutkin soittimet erottuivat huomattavan paljon paremmin, kun ylimääräisen melun sai suljettua pois! Loistavat värkit siis kun oppii käyttämään ja ennen kaikkea uskaltaa käyttää..kiitos siis Sampolle Ouluun näistä tulpista!

Äänten tarkastelun jälkeen lähdimme takaisin Kemiin, paitsi Rami joka jäisi laittamaan itseään soittokuntoon Tervolaan, ja sovittiin että kahdeksan jälkeen keräsin porukan kyytiin ja takaisin Tervolaan! Näin tapahtui.

Hain kyytiin Jyrin, Markun ja Joonaksen ja samalla totesimme, että jos auto on tarkoitettu kolmelle henkilölle niin todentotta, neljälle henkilölle tuo kyseinen auto on aika ahdas! Tuskainen matka Tervolaan saatiin tehtyä ja paikat olivat hellinä myös muusta syystä kuin poikien välisestä rakkaudesta..

Juhlakansaa oli paikalla noin 150 henkilöä. Oli tummaa pukua rivissä ja paljettihametta..kahvikupit kilisivät, puheita pidettiin, ihmisiä kukitettiin. Oli kansanedustajaa, kunnanjohtajaa ja muuta kansan kermaa ja me..mikä voisi mennä pieleen?

Takahuone juomia ei ollut ja keikka soitettiin veden voimalla. Soitto sovittiin aloitettavaksi kello 21.45 kun kahvittelut saataisiin loppumaan. Boolia ja muitakin juomia oli juhlassa tarjolla ja toivoimme mielissämme sitä väen nauttivan, sillä aika hillityltä tilanne ja juhlijat vaikuttivat!

Rokin soitto aloitettiin sovitusti. Ja mitä sitten tapahtuikaan, on osa Suomalaisen musiikin historiaa! Ensimmäisen kappaleen ensimmäisten sointujen aikana eräs arvokkaan näköinen rouva nousi ylös tuolistaan, heitti käsilaukun olalleen, tuijotti Ramia vihaisesti syvälle silmiin ja huusi..soittakaa hiljempaa! Ja jatkoi matkaansa kohden ulko-ovea..hauskaa tulisi siis tästä illasta. Rouva esimerkkiä noudatti ensimmäisen puolen tunnin aikana arviolta noin puolet juhlaväestä..ensimmäistä kertaa tuntui soittaessa, että nyt ollaan jo oikeasti häiriöksi! No rokkia oli tilattu ja sitä soitettiin!

Ensimmäiset tanssiaskeleet lavalla nähtiin kun jotain väsynyttä juhlijaa talutettiin lattian halki hoippuvin askelin..tietenkään en malttanut asiasta olla mainitsematta..mutta huumori kait kuuluu myös gaalailtoihin? Onneksi osa juhlaväestä osasi musiikista nauttia ja laittoi jalalla koreasti!

Setin lopussa jopa innostuivat niin että lisää pyysivät! Itse olin sitä mieltä, että ei millään, ei edes vitsillä kehtaa lisää soittaa. Kuitenkin jonkun ihme heräämisen oli juhlaväki saanut ja vaatimalla vaativat, joten kaksi kipaletta vielä lisää soitettiin ja takahuoneeseen turvaan! Olipa keikka! Osittain jopa jäätävä tunnelma ja lopun ihme innostuminen! No ehkä tämä meni hyvänä koulutustilaisuutena.. Kiitosta tuli kuitenkin niiltä jotka, tämän tyylin musiikista tykkäsivät ja muutama ehkä aivan hyvä kontakti saatiin luotua tulevaisuutta ajatellen!

Kamat pakattiin autoon ja kotia kohden. Nyt voi sanoa että ei mitkään loistavat fiilikset keikasta jäänyt..soitto toimi ja sen puoleen ei suurempaa ollut mutta olihan niin erikoinen ilta että kovin suurta plussaa ei voi vihkoon piirtää!

Ehkä jotkin asiat on vain parempi unohtaa...

II, JOKU PAIKALLINEN PUBI 12.11.2016

Riskillä mennään -voi isienpäivä ja äitien yö!

Joku paikalliseen pub Iihin oli sovittu lippuriski keikka. Tähän lähdettiin mukaan koska omistaja sai meidät vakuuttuneeksi siitä, että meistä huolimatta Pubin väkimäärää olisi ennakko arvion mukaan noin 80-120 hlöä. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen todettiin, että mahdollisuudet tappiottomaan keikkaan on, joten mikäs siinä, Iihin mentäisiin! Huomasimme toki sen, että seuraavana päivänä olisi isänpäivä ja se pienen riskin sisältää, mutta samalla luotimme siihen, että Ii on täynnä isättömiä ihmisiä ja tuo päivä olisi heille kuin mikä tahansa muu krapula sunnuntai muiden marraskuun kaltaistensa kanssa.

Omistajan toiveena oli kahden setin keikka ja soitto aloitettaisiin noin puoli kahdentoista aikaan, tietysti taas riippuen siitä onko väkeä vielä paikalle tullut vai ei. Saa nähdä tuleeko vielä sekin päivä eteen, että ketään ei tule ja soitot jäävät soittamatta, kenties tänään?

Päivä alkoi omalta osalta aamulla kuudelta herätyksellä ja päiväksi tekemään leipätyötä. Sovittu oltin että Rami hakisi PA-kamoilla täytetyn auton ja tämän jälkeen autoon pakattaisiin soittajapoikien tavarat reenikseltä. Minut noudettaisiin ennen seitsemää työmaalta josta suoraan matka jatkuisi kohden Iitä. Päivän ojaa kaivettuani, soitin Jyrille ja ilmoitin odottavani asennossa työmaan portilla kello 18.30 tasan. Jyri,Markku,Joonas ja Rami olivat eksyneet paikalliseen Gringoon pölyn täyttämiä kurkkujaan huuhtomaan virvoittavalla oluella ja virkistäytyneinä saapuivat uljaalla ratsullaan minua noutamaan sovitusta ajasta myöhästyen, kuten tapoihin kuuluu. Rami oli valjastanut itsensä kuskin rooliin ja jo ensimmäisen kilometrin aikana totesi tämän erheen olevan viimeinen kerta, ymmärrän! Jyri oli hoitanut matkalle evästä, ja itsekin sain huuhdottua päivän pölyt kurkustani ja niin matka alkoi!

Siirtymää Iihin oli tunnin verran ja aika käytettiin tulevan kevään keikkojen suunnitteluun. Suurimmalta osin tuleva kevät oli jo lyöty lukkoon mutta muutama mielenkiintoinen keikkamahdollisuus olisi vielä harkittavana. Varsinkin yksi toteutuessaan olisi jotain infernaalista, mutta siitä tarkemmin myöhemmin, jos ottaa onnistuakseen. Lisäksi spekulaatiota on ilmassa reenisken vaihtamisen suhteen ja tämä aiheuttaa pohdintaa ja märehdintää loppuvuodelle. Hyvä että on tarjontaa, ei ainakaan taivasalle olla joutumassa!

Matka sujuu rennoissa tunnelmissa ja paikalle saavutaan Iihin ja Joku paikallinen pubi löytyy helpolla, keskustaan ei voi eksyä! Ei muuta kuin sisälle paikkaa katsastamaan ja ensivaikutelma on hyvä! Siisti ja hyvänkokoinen paikka ja lisäksi lava on vielä sen kokoinen, että kamojen pystyttäminen ei tuottaisi ongelmia. Ainoa huolen aihe on, että tarjoilu tiski on melkein lavaa vastapäätä, ehkä huonoin mahdollinen lavaratkaisu. Paikassa kokonsa puolesta olisi mahdollisuuksia muunkinlaiseen järjestelyyn. Tavaroita alettiin kantamaan sisälle ja paikalle saapui illan äänimestari Niko Karjalainen ( Ristittiin illan aikana Spedeksi. Miksi? Mistä minä tiedän?) Alkoi tavaroiden kasaus Iiläisen alkuasukkaiden ihmetellessä toimintaa.

Kello oli noin kahdeksan ja asiakkaiden yleisilme antoi ymmärtää, että kaikkia ei todellakaan tuleva isänpäivä kravatteineen ainakaan tänä iltana ahdista! Niko Ja Joonas, nuo äänten jumalten ystävät, kasasivat romut lavalle meidän muiden soittajapoikien hyöriessä apupoikina.

Paikan omistaja saapui paikalle juuri ennen ääntentarkastusten alkua ja vaikutti oikein asialliselta kaverilta. Äänet tutkittiin ja omistaja oli lopulta tyytyväinen, kun volumen tasoa hiukan laskettiin. Joonasta pyydettiin rumpujen kieltä puhumaan hellemmin, tämäkös miestä vitutti..no ymmärtäähän sen. Ei ole helpoin tehtävä soittaa "vähän" ja silti nauttia soittamisesta siten, kuten siitä nauttia kuuluu!

Takahuoneeseen oli tuotu juomatarjottavia ja tiskiltä ystävällinen naisihminen lupasi keikan aikana huolehtia lavalle juomatarjoilusta..loistavaa toimintaa! Takahuone...niin tuo ihana ja mysteerinen glamourin pesä jossa kaikki taika tapahtuu! Taikuri oli unohtanut tämän takahuoneen, josta syystä matka jatkui viereiseen pitsapaikaan syömään ja aikaa viettämään. Hyvää oli ruoka ja oli muuten loistavaa palvelua!

Kymmenen aikaan takaisin pubiin. Pelasimme hetken aikaa ysipalloa (toiset ovat ärsyttävän hyviä kaikessa) jonka jälkeen takahuoneeseen vaatteita vaihtamaan ja keikkaa odottelemaan.

Väkeä alkoi puoli yhdentoista aikaan saapumaan paikalle, ei hirveästi mutta kuitenkin sen verran, että soittamaan ilmeisesti olisi mentävä. Ystäväni Matti saapui paremman puoliskonsa kanssa paikalle ja aika meni mukavasti. Saapui paikalle myös Sari, tuo ihminen joka jostain syystä jokaiselle keikalle ilmestyy muistuttaen, kuinka paskoja olemme, hyvä näin!

Kahtakymmentä vaille yksitoista totesimme, että soiton hetki on ja väkeä on se mikä on, enempää tuskin tulisi. Ensimmäinen setti polkaistiin alta pois kuleksimasta. Loppu setin aikana väki, jota saapui koko ajan lisää, oli jo hyvin mukana ja tuntui että keikasta tulisi aivan hyvä!

Oman äänen kanssa oli ongelmia, vaikka mitään järkevää syytä tähän ei ollut. Ehkäpä päivän töissä oleminen ja väsymys vaikutti asiaan. Ehkä myös oman laulun kuulemisessa oli pientä ongelmaa, joka tekee sen, että joutuu ns. laulamaan enemmän kuin oikeasti olisi tarpeen. En tiedä, en osaa laulaa, joten miksi edes tietäisin?

Setissä oli muutama biisi joita ei oltu vähään aikaan soitettu ja hetkittäistä jazz musiikkia oli ilmassa, mutta sehän kuuluu asiaan! Improvisaatio on pop!

Settien välissä pidettiin noin viidentoista minuutin tauko jonka jälkeen härkää sarvista ja soitto jatkukoon! Soitto kulki ja hetkittäin laulukin oli hyvällä tasolla, ei siis suurta murhetta! Tunnelma hyvä ja väki näytti viihtyvän. Paikan omistaja oli myös saapunut nauttimaan tunnelmasta ja oli tunnelmaan päästäkseen muistanut myös nauttia, jäätävää toimintaa!

Ilta oli rakennettu meidän puolesta siten, että soittaisimme noin kello kahteen saakka ja valomerkki paikassa tulisi puoli kolmelta. Suunnitelma toimi lähes täydellisesti ja soitto loppui viittä vaille kaksi..lähes täydellinen ajoitus ja suoritus mutta eihän se kaikkia tietenkään miellyttänyt koska moisen sopimus rikkeen teimme...mikä fiasko!

Takahuoneessa pienet jälkilöylyt jonka jälkeen Kamoja alettiin pikkuhiljaa lyömään nippuun. Paikassa työntekijänä ollut ystävällinen naisimmeinen kävi snapsit tarjoamassa soittajapojille, ilmeisesti ei täysi fiasko ollut vaikka pettureita olimmekin!

Paikka tyhjeni ja tavarat saatiin autoon. (tetris ei asunut meissä!) Kävin kiittelemässä omistajan ja työntekijät mukavasta illasta, lunastin palkkiomme (jäimme kuin jäimmekin plussan puolelle!!) ja poistuimme mustaan yöhön!

Kotimatka alkoi takkuisasti, kun ratsumme oli väsynyt pitkästä päivästä ja meinasi yskähdellä. Auton omistajan ohjeistuksella vika saatiin poistumaan ja laukka alkoi!

Rakkoni petti viimeisessä rampissa ja pinnistelystä huolimatta matka viivästyisi soittajapojan kuseman verran. Soittokamat vietiin reenikselle ja Rami kuljetti väsyneet miehet koteihinsa.

Plussalle jäätiin niin taloudellisesti kuin myös henkisesti! Viikon päästä soitto jatkuu...

KEMI, CAFE BAR ANKKURI 29.10.2016

Halloween ilta ja taiteiden yö Kemissä- meille jäisi siis ilmeisesti illan epätaiteellinen osuus...siinäpä siis illan teema!

Joonas soitteli ja aikoi lähteä kamoja roudaamaan reenikseltä ankkuriin jo noin yhden aikaan iltapäivästä yhdessä illalla äänimiehenä toimivan Ahti Kortelaisen kanssa. Me muut menimme hakemaan soitto kamamme puoli kolmen aikaan. Autot pakattiin ja Ankkuria kohden. Siellähän oli jo hommat hyvässä mallissa, kun paikalle saavuttiin, ahkerina olivat olleet Joonas ja Ahti! Hikipisaroita vuodattamatta laitoimme lopun setin pystyyn ja äänentarkastuksessa soitimme kaksi kipaletta, backseat ja hush, ja häiritsimme niitä muutamaa ruokailijaa jotka olivat paikalle saapuneet. Kuulin, kuinka eräs nainen miehelleen sanoi ruokapöydässä Joonaksen rumpujen ääntä tarkastaessa, että tänään ei vissiin tarvitse keskustella...mies näytti tyytyväiseltä, nyökkäsi ja otti pitkän kulauksen olutta!!

Ei muuta kun äänentarkastuksen jälkeen matkaan ja iltaa odottelemaan. Suunnistin kotiin ja tarkoituksena oli hieman nukkua koska aikaisempi yö meni neljän tunnin unilla töiden takia. No eihän siitä mitään tullut..ei jännitystä, mutta latautumista sen verran että unet saattoi unohtaa!

Hain Joonaksen puoli seitsemän maissa ja suunnistimme ystävämme Sarin kotiin jossa olisi armottomat 25-vuotis synttärijuhlat (tämä taisi olla se ikä joka alkaa ikääntyvillä naisilla olemaan aina syntymäpäivänä?). No ei ne niin armottomat olleet, paikalla oli juhlaKALU, vaimoni ja Tiia. Tytöt olivat vielä suhteellisen hyvässä kuosissa. Söimme kakut ja pullat, kuuntelimme kuinka paskoja olemme sekä saimme matkaamme saate sanat "ette sitten pilaa mun iltaa soittamalla paskaa keikkaa", no eipä vissiin! Tyttöjen luona Cheekin kuuntelu riitti noin tunnin kohdalla ja menoksi. Joonas kyytiin ja mentiin meille jossa vielä pari tuntia keikkaa pitäisi odotella! Pari kaljaa kotona odotellessa, Robbie Williamsia (on se kova!), Nirvanaa, zz toppia ym kuunnellen. Taisipa Joonaksella livahtaa kurkusta myös kirkkaampaa nestettä, hullu!

Jyrin vaimo tuli puoli kymmenen hakemaan meitä kyytiin, jossa oli jo Jyrin lisäksi Rami mukana ja ei kun ankkuria kohden. Markku saapui paremman puoliskonsa Mian kanssa myös paikalle ja takahuoneeseen odottelemaan jossa oli ennen meitä paikalla Kemin pyöreän pöydän ritareita (ilmeisesti aika hyvä syy ryypätä ja olla pois kotoa?) iltaa viettämässä, kosteaa näytti olevan meininki! Ritareilta sain kuulla olevani habitukseltani kuin Tuure Kilpeläinen mutta lihavampi, no sehän sopii! Takahuone tyhjeni ritareista ja vaimo saapui myös paikalle muun synttäriväen kanssa.

Takahuoneessa me soittajapojat uskalsimme tissutella muutamaa olutta, onneksi naisväki piti huolta juoma kulutuksesta! Ahti tuli myös paikalle ennen yhtätoista ja kuulimme että soitto alkaisi noin puoli kahdentoista aikaan ja väkeä tuntuisi olevan ja paljon..tupa täynnä. Ahti oli tosin sitä mieltä nähdessään biisilistan, että ei muuten ole kauaa kun eka biisi ilmoille tärähtäisi..no nähtäväksi jää..mitään ei muutettaisi ja tällä mentäisiin!

23.30 kannustus huudolla paskaa housuun otimme soittimet kantoon ja menoksi ja lavaa kohden! Oli muuten porukkaa...ankkuri ihan täynnä! Ei muuta kuin keikka käyntiin backseatilla..ja sehän lähti..ei porukka vaan keikka käyntiin ja hyvin lähtikin. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä saatiin meno ja porukka mukaan heti ensimmäisestä biisistä lähtien. Koko keikalla ei oikeastaan suvantokohtia tullut ja meno vain kasvoi loppua kohden..aivan järkyttävä meno! Soitto kulki jätkillä hienosti! Oma laulukin oli taas hyvällä tasolla, kun flunssat oli ohitettu ja tästä syystä myös fiilis oli hyvä ja juttua tuli. Tunne oli niin katossa, että tuli vedettyä jopa liian säästelemättä laulua ja meinasihan se kostautua lopussa mutta onneksi jossain vaiheessa tajusin myös keskittyä tekemiseen fiilistelyn sijasta enkä huutanut itseltäni jalkoja alta!

Varsinainen setti vedettiin ja porukka jorasi ihan hulluna..eihän siitä selvitty ilman encoreja. Ei muuta kuin vielä neljä biisiä eetteriin ja takahuonetta kohden! muut juoksivat jo takahuoneeseen ja itse jäin suustani kiinni lavan lähelle. Huuto oli kova, porukka oli mennyt sekaisin! Huuto jatkui siihen asti,että hain muut yläkerran takahuoneesta ja pakko oli vielä kaksi biisiä soittaa, muuten olisi voinut nousta kapina! Henkilökunta oli väkivallan uhkaa käyttäen todennut Markulle, että kun tällaisen sopan keititte niin ette voi lopettaa nyt! Ei tälläistä olekkaan...paras yleisö ikinä!! paras keikka ikinä, ylivoimaisesti!! Edes viimeisen encoren ensimmäisessä biisissä, gimme some loving, Jyrin esittämä epätaiteellinen jazz osuus ei menoa häirinnyt yhtään..osasi kuitenkin soittaa jokaisessa säkeistössä samalla tavalla väärin...eli oikeastaan biisi meni siis todella hyvin ja palveli loistavasti taiteiden yön epätaiteellista osuutta!!

Ja nyt äkkiä takahuoneen turvaan, pullot auki ja ääntä kohti! Takahuoneessa mukavasti porukkaa ja kyllähän siellä viihdyttiin aina jonnekkin kolmeen saakka paitsi Markku, joka jätti leikin kesken koska työt häiritsivät miestä jo seuraavana päivänä, tämä on vääryys!! No muut osasimme nauttia takahuoneen, tällä kertaa, runsaista antimista (kiitos ankkuri).

Joonas tuli meille yöksi ja muut kotiinsa..vielä yöllä saunomiset ja nukkumaan..seuraavana päivänä olisi kamojen roudaus iltapäivästä ja krapula..se olisi varma! Onneksi siihenkin lääkkeet löytyy.. Tuumattiin että nyt olisi hyvä soittohommat lopettaa, koska sen verta hyvä veto oli ja ennen kaikkea tunnelma oli jotain käsittämätöntä! Pitääköhän alkaa soittelemaan ja perumaan loput keikat? No tuskin, ei muuta kun kaasua lisää!

Muutamia eläviä sanontoja krapula päivältä: Lähdetään ottaan mukia! -voi olla että muut ihmiset eivät halua nähdä kun otat mukia! voitko tulla mun viereen? - Voitko tulla mun kainaloon? - Mie voin tulla ihan mihin sie haluat...

TERVOLA, TERVOLAHOVI 17.9.2016

Houseband is back, kuka meitä enää jaksaa kuunnella? Keikka tuli lyhyellä varotusajalla.

Kävi niin että Mikalla (mies jolta pa-kamamme vuokraamme) olisi sunnuntaina 18.9 suuren suuret juhlat Tervolahovissa ja paikalla useita bändejä soittamassa ja tuhansia ihmisiä paikalla..me emme olisi siellä, vaan soittaisimme siis päivää ennen samaisessa paikassa, emme tuhansille ihmisille mutta kuitenkin.

Yleisesti ottaen setti alkoi olemaan hyvissä kuosissa, uusia biisejä oli otettu haltuun tasaiseen tahtiin ja keikalle pystyi lähtemään luottavaisin mielin että homma toimisi. Ainut huolen aihe tällä kertaa oli se, että Jyrin oikean käden olkapää oli leikattu viikko sitten(!!) ja nyt selviäsi pystyisikö sillä soittamaan koko setin vai kuinka kävisi..mies itse oli vakuuttunut siitä että sole poka mikhää homma..roikottaa vaan kättä alhaalla ja paahtaa menemään! Toinen huolen aihe itsellä oli se, että flunssa oli jatkunut jo jonkun aikaa ja äänen toiminta oli arvoitus, ei sitä muille kehdannut mainostaa mutta omassa päässä se kalvoi, että kuinka tästä selvitään?

Muutoksia yhtyeen kokoonpanoon oli tehty sitten viime soiton. Joonas olisi jatkossa rumpalina ja Pekka jätti soittajan pallin, ei omasta halustaan mutta kuitenkin. Ikävä juttu mutta tähän oli päädytty.. syitä en ala ruotimaan, ne on selvitetty omassa porukassa.

Roudauksen suhteen pääsisimme siis tällä kertaa helpolla, pa-kamat olisi valmiiksi vietynä ja ei tarvitse kuin raahata itsensä ja soittimet paikalle. Joonas oli jo etukäteen Tervolassa studiolla ja puhe oli, että paikalle menemme noin kuuden aikaan äänet tarkastamaan. Matkaan lähdettiin ja Ramin kyytiin mahduimme minä, Markku ja Jyri. Matkan aikana alkoi selvitä, että ehkä ennen keikkaa ei ihan ilman hikipisaroita selvittäisikään. Alkoi kantautua tietoa siitä, että pa-kamat ym tavarat olisivat paikalle tuotuna, mutta ei aseteltuina. Ei siis muuta kuin roudaus hommiin ja tavarat lensivät paikalleen.

Äänet tarkastettiin ja kaikki oli kunnossa, kaikki paitsi oma ääni. Syötiin paikan omistaja Tenhon soittajapojille tarjoamaa sapuskaa ja hyvää oli jälleen!

Markun ja Joonaksen puoliskot Mia ja Mira saapuivat paikalle ja tulivat meitä piristämään takahuoneeseen. Täällä takahuoneessa syntyi käsite rakoliina, joka edelleen välistä keikkojen spiikeissä kummittelee, kiitos siitä Mira!

Keikka aloitettiin joskus puolenyön jälkeen ja väkeä oli hyvin paikalla. Nyt vedettiin raivokas setti, reilu tunti ja yhdet encoret. Ääni kesti puolet keikasta hyvin, sen jälkeen oli pakko vähän himmailla ja oikaista joissain kohden. Jyri paikkasi hienosti laulua joidenkin biisien kertseissä ja keikka saatiin lopulta hyvin hoidettua. Soitto toimi mutta fiilis jäi jotenkin ontoksi. Itsellä siihen vaikutti äänen kunto.

Keikan jälkeen mietittiin mistä syystä tunnelma ei toiminut? Väkeä oli hyvin, osa näytti jopa viihtyvän, soitto kulki...mutta jokin ei vaan toiminut (no ääni ei). Elämä on mysteeri ja tämä olisi yksi niistä, ei selviäsi koskaan joten miksi pyristellä itsekkään vastaan..ei muuta kuin matka haavemaahan alkakoon..hyvästi selviäminen!

Matka haavemaahan jäi lyhyeksi ja matka kohden kotia alkoi. Markku kyyditsi Joonaksen, Miran ja Miian ja itse menin Jyrin kanssa Ramin kyydillä. Ramin oli jo toista kertaa nasaretin mies, pitäisikö olla huolissaan? Päädyimme lopulta siihen että keikka oli ok, soitto toimi mutta fiilis jostain syystä jäi soittajapojilla laimeaksi tai ainakin osalla meistä! Kivaahan se olisi jos kaikilla olisi kivaa yhtä aikaa ja elämä olisi ihQu LOL...turha toivo..leuka rinnassa kohden seuraavaa äkkipysäystä!

KEMI, SYNTTÄRIJUHLAT 13.8.2016

Keskelle omakotitaloaluetta rokkia soittamaan, kumpi tulee ensin, poliisi vai häätö?

Jyrin ja Markun kollega Mare oli päässyt miehen ikään ja armottomat juhlat olisivat tänään. Paikkana juhlallisuuksille olisi Mare koti keskellä idyllistä ja seesteistä omakotitaloaluetta..seeteisyys rikottaisiin tänään! Pekka oli estynyt saapumasta keikalle koska moottoritie oli kuuma ja kesälomareissu pakotti tietä nielemään. Joonas heittäytyi jälleen rumpujen taakse ja hoiteli äänet siinä sivussa, jotkut osaa. Itse olin koko päivän töissä ja tuijottelin taivaalle ja tilanne ei näyttänyt hyvältä. Tarkoitus oli soittaa ulkona jossain katoksessa ja vieraille oli varattu tellttaa ym suojaa sateen varalta..ja sadetta tuli ja loppua ei näkynyt. Ennusteet olivat olleet huonot jo koko viikon sään suhteen ja varalle oli mietitty jo akustista vetoa sisätiloissa, toivotaan että siihen ei pidä mennä. Illan isäntä Mare oli kuitenkin sitä mieltä että sataa tai paistaa niin rokki soi ulkona, viini virtaa ja hiki tulee..tällä siis mennään.

Markku, Rami, Jyri ja Joonas kävivät roudaamassa kamat juhlapaikalle ja tekivät äänentarkastuksen. Itse en paikalle päässyt töiden takia mutta viesti kuului, että homma toimii ja kelikin näytti jo muuttuvan parempaan. Keikka soitettaisiin siten että soitto loppusi viimeistään kello 22 ja naapurusto pääsisi nukkumaan rauhaisaa unta. Vaimoni tuli hakemaan minut töistä kuuden aikaan ja treffit muiden kanssa sovittiin paikalliseen pubiin Gringoon. Muut soittajapojat saapuivat ja muutaman oluen jälkeen vaimo ja Markun hellu Mia kuskasivat meidät juhlapaikalle. Vaimoni lähti kotiin kutomaan villasukkia (ymmärrän, että moinen voittaa armottoman bailauksen ja hurjan rokki-iloittelun) ja lupasi hakea pois soittojen jälkeen. Puoliso seurueesta Mia ja Ritu olivat mukana juhlissa. Porukkaa oli paikalla mukavasti, lukumäärää en tiedä mutta veikkaan noin 50-60 henkilöä...hyvät juhlat oli Mare siis saanut järjestettyä. Suurin osa porukasta tuttua väkeä eri ympyröistä ja tunnelma oli HYÄ! Pöydät notkuivat ruokaa, juomaa ja osa ihmisistä notkui muuten vain...varmaan matalapaine oli käynyt polviin!

Keikka soitettiin taas kahdella setillä. Nyt oli menoa! juhlaväellä ei ehkä vielä ensimmäisen setin aikana niinkään mutta meillä soittajilla kyllä! Soitto kulki! Sairaan hyvä fiilis kaikilla! Siinä sen näkee että ei se paikasta ole kiinni mistä se fiilis tulee tai väen paljoudesta..enemmän kiinni siitä miten saa homman toimimaan, miten yleisö saadaan mukaan ja en tiedä..joskus vaan toimii..nyt toimi!

Ensimmäisen setin aikana tihku sade loppui ja ilta kirkastui, pieni tauko ja mukavaa rupattelua, muutama olut...malttaako tässä enää edes soittaa..sen verta mukava tunnelma oli! Kyllä maltettiin. toinen setti sai jo juhlaväenkin mukaan ja kun kone syttyi ei se meinannut sammua. Biisit soitettiin ja encoretkin hoidettiin, mutta ei riittänyt..mikä neuvoksi. Enempää ei ollut mutta pakko oli jotain soittaa ja ukkonoaa ei kehtaisi näin hienolle porukalle soittaa! Jouduttiin turvautumaan hätäratkaisuun ja soittamaan yksi biisi uusiksi..ei hyvä mutta minkäs teet..parempi se kuin aloitaa uusi suomen sota ja kapina idylliseltä ja seesteiseltä omakotitaloalueelta!

Hyvä keikka ja soitto kulki, ehkä palkitsemme itsemme muutamalla oluella. Vaimoni ja Mian avustuksella kamat roudattiin paikaan x turvaan ja vähän nopeasti..jano oli soittaessa tullut. Eihän sitä kotiin malttanut lähteä vaan takaisin juhliin loistavan porukan joukkoon. Kyllähän siellä viihdyttiin ja lopulta taksit huristelivat keskustan suuntaan, jossa meno jatkui! Rami oli nasaretrin mies ja matkusti ratsullaan kotiin..näin ne tilanteet vaihtelee. Markku, Jyri ja Markku jaksoivat bailata ilmeisesti aamun asti, minä en..pois oli lähdettävä vielä kun omin jaloin pääsi..oli matalapaine käynyt myös omiin polviin.

Kotiin päästyäni suoritin äänenavausta vielä parin tunnin ajan pesuhuoneessa..on hyvä huoltaa ääntä keikan jälkeen ja palautella, kyllä tuntui ääni toimivan edelleen myös heränneen vaimon mielestä!

Kiitokset Marelle ärjyistä kinkereistä ja mukana olleelle juhlaväelle loistavasta tunnelmasta!

KEMI, PERINNELAIVA KATARIINA 23.7.2016

Heinäkuun kuumat illat, merenranta ja purjelaiva! Tyyntä myrskyn edellä vai lipumista auringonlaskuun?

Tämä keikka käytiin Markun kanssa sopimassa kippari Ollin kanssa joskus toukokuussa. Markku oli jo ollut tähän ankaraan merikapteeniin jo aiemmin yhteydessä ja keikka lyötiin lukkoon ja päivä sovittiin syvässä yhteisymmärryksessä; Heinäkuussa on terassilla väkeä, merenranta on oiva paikka ja musiikki on musiikkia, soittamaan siis!

Kokoonpano keikalle olisi taas normaali koostumuksessa ja Joonas edelleen äänimiehen pallilla. Soitto oli tarkoitus aloittaa jo aikaisessa vaiheessa kello 18 aikaan ja kahdella setillä mentäisiin. Roudaus hommat siis tehtiin siten että äänentarkastus saatiin tehtyä noin kello 17 jälkeen. Markku moitti meitä muita siitä, että emme olleet ottaneet mukaan hienoa taustalippuamme vaan se oli jätetty, ei unohdettu, reenikselle lavan pienuuden takia. Näin ei tulisi tapahtumaan toiste, ei koskaan tai perseemme tervattaisiin jo ennen taivasta!

Porukkaa jo terassilla oli ja puolikas biisi soitettiin äänentarkastuksessa, enempää ei kehdannut koska keikan oli tarkoitus alkaa puolen tunnin sisään..mitä siis turhia alkaa revittelemään etukäteen. Paikalle oli saapunut mukavasti tuttuja tai oikeastaan todella paljon ja olihan siellä muutenkin väkeä, keli oli loistava! Olipa anoppikin tullut paikalle kuuntelemaan, myös Jyrin vanhemmat ja vaimo ja Joonaksen vanhemmat. Oli paikalla myös Markun jälkikasvua sekä isovanhemmat ja Ramin vaimo ja Pekan hellu...ja kavereita..ja tuttuja..olikohan siellä oikeastaan ketään muita kun kaveriporukkaa ja sukulaisia? Olihan siellä muutamia musiikkimaailman ihmisiäkin saapunut paikalle kuuntelemaan..voi perkele..no ei muuta kun tyyneen iltaan purjeet pullollaan.

Ja siitähän se soitanta alkoi ja alkuun kyllä meinasi kylmätä mutta onneksi homma alkoi kulkemaan kuitenkin suht nopeasti! Ensimmäinen setti saatiin purkkiin ja pidettiin puolen tunnin tauko ja kipparikin nyökytteli tyytyväisenä. Jyrin isä sen sijaan kävi antamassa suoraa palutetta äänimiehelle..ei ollut mairittelevaa..no varmaan vaan halutti kouluttaa hulttio poikaansa..se on oikein se!

Paikalla oli myös ruokaa laittamassa meidän oma GM Juha ja oli muuten wokkipannulla kokoa..ja hyvää oli ruoka..kiitos Juha! Ei muuta kuin toinen setti käyntiin ja nyt oli jo menoa..ei hillittömästi aikiasesta ajankohdasta johtuen(tai sitten meistä) mutta hyvä meno kuitenkin. Kävipä anoppikin terassilla tanssaamassa..mitähän tästä sitten pitäsisi ajatella..no hyvää tietenkin! Yksi eeppinen Jazz kohtaus mahtui myös keikalle eräässä kappaleessa..onneksi se tallentui myös nauhalle!

Keikka oli kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä ja tunnelma loistava mutta ei riehakas..keli ja miljöö mitä parhaat..kuulijoita terassilla ja sataman ympäristössä paljon! Kamat lyötiin keikan jälkeen kasaan ja Joonas kuljetti kamat paikkaan x ja heti takaisin koska jano oli kuulemma kova!

Keikan jälkeen viihdyttiin hetki terassilla ja nautimme kippari Ollin vieraanvaraisuudesta ja tulipahan keikan jälkeen myös yhteydenottoja sekä mahdollisia uusia keikkoja..ei siis ihan penkin alle tainnut taaskaan mennä. Joonaksen, Pekan ja Ramin kanssa lähdettiin viereiseen sataman tähteen syömään ja mukaan lähti paljon muutakin kaveriporukkaa. Jyri ja Markku poistuivat huoltamaan läheiseen tukikohtaan ja syömään piirakkaa ja nauttimaan virvokkeita. Syöminkien jälkeen takaisin kippari Ollin terassille. Paikka oli ammuttu täyteen edelleen ja väki viihtyi, ei muuta, kun sekaan vaan. 

Uskon että muut viihtyivät aamuun, itse lähdin nukkumaan jo puolilta öin koska olin nasaretin mies!

TERVOLA, SYNTTÄRIJUHLAT 18.6.2016

Ihminen voi lähteä Tervolasta mutta Tervola ei ihmisestä...emme ole ihmisiä..me olemme taas täällä!

Jyrin ja Ramin ystävä Mika oli aikeissa järjestää suuret 40 vuotisjuhlat Tervolan talolla (tai joku vastaava). Lähes koko kylä olisi kutsuttu ja paikalle pitäisi saada myös hyvää musiikkia...tämän takia soittamassa oli meidän lisäksi myös nuorten miesten punk bändi No Swaps!

Kokoonpano oli taas palannut ennalleen..Pekka oli palannut reissultaan ja takoisi Mötörhead paidassaan taas kannuja(toiminnassa ei siis muutu mikään verrattuna siihen, kun oli reissussa?). Reeniksellä auton pakkaaminen ja matkaan. Pekka tuli autollaan, minä omallani Ramin kanssa ja Markku ajoi pakun. Joonas oli jo etukäteen Tervolassa studiolla tekemässä Boreal Grin:in levyn nauhoituksia ja tulisi hoitamaan äänet kuntoon..Jyri oli tainnut hoitaa itseään kuntoon jo etukäteen juhlapaikalla.

Roudaus juhlapaikalle oli jo iltapäivästä ja soitto aikakin olisi tänään siten että No Swaps aloittaisi joskus kahdeksan aikaan illalla ja me heti perään. Nuorten rokkitähtien kanssa oli sovittu yhteinen roudaus ja äänentarkastus aika...olivat taas kellot väärässä..tulivat paikalle kun olimme jo pois lähdössä...rokkitähtiä! Sovimme että hoitaisivat purkamisen...näin tulisi tapahtumaan...?

Äänten testauksen jälkeen ajelin takaisin kotiin koska oli huolehdittava jälkikasvusta. Kun ilta saapui, alkoi jumalaton ukkosmyrsky...taivas repesi! Tämä melkein aiheutti sen, että keikka oli peruuntua jo alkutekijöihin kun nuoriso niin meillä kun Pekan luon aloitti kapinan ja kotoa ei saanut poistua helvetin tulten lyödessä liekkiä ulkona! Sain kotona rauhoiteltua lapset sanoilla kerran täällä vain kuollaan ja soittakaa jos jotain tapahtuu..lohdullista oli ja matkaan lähdettiin. Hain kyytiin Markun ja Ramin..Jyri ja Joonas olivat jo Tervolassa..Pekka pääsi karkaamaan myös kotoaan Anun kanssa. ukkosmyrsky oli aiheuttanut myös sen, että Borealin nauhoitukset oli pitänyt lopettaa sähkö ongelmien takia ja miehet olivat haistaneet ilmaisen alkoholin ja luvan kanssa aikoivat liittyä synttäriseurueeseen.

Väkeä oli juhlilla mukavasti..ehkä noin 50 henkilöä. Vieraanvarainen oli myös täällä ollut isäntä..kaikki olivat juhlatuulella...osan tuuli oli jo kerennyt kaataa! Myös Jyrin vaimo Ritu oli paikalla ja bailasi ankarasti! No Swaps soitti taas hyvän keikan...taitavia kavereita...kilpailuja voittaneet ja kaikkea! Söimme tarjottavia ja syömisten jälkeen soittamaan. Tunnelma oli rento ja välitön..ei tarvinnut jännitellä. Illan juhlaKALU Mika piti puheen meidän ensimmäisen biisin jälkeen ja tämän jälkeen rokit alkoi soimaan ja loppua ei meinannut tulla millään! Keikka soitettiin kahdella setillä. toisen setin aikana se sitten tapahtui....TISSIT...voi hyvä luoja..mitä täällä tapahtuu!! Jyri joutui turvautumaan hetkeksi jazziin ja minä japaniin moisen häiriötekijän takia! Myös muumion paluu nähtiin juhlakansan keskuudessa kun eräs juhlatuulen kaatama herrasmies sai ylleen vessapaperi vaatetuksen..ei näyttänyt häiritsevän! Myös ukkostenjumala huomasi että näin ei voi jatkua ja katkaisi virrat...taistelimme vastaan ja soitimme keikan loppuun tekemällä virtaa juhlatuulesta..no niin vissiin!

Soittojen jälkeen alettiin lyömään kamat kasaan juhläväen "auttaessa". No Swapsin nuoret miehet olivat myös joutuneet juhlatuulen riepottelemiksi ja kuinka kävikään roudauksen kanssa...osallistuivat sen verran että eräs heistä kysyi auton ollessa jo pakattuna että " vokfi minfä olkia huomki laajhf poliku juio lpo?" En ymmärtänyt, joten kiittelin avusta ja matka jatkui!

TERVOLA, TERVOLAHOVI POKER RUN 11.6.2016

Siis täh..taasko täällä..mitä, kuka ja minkä takia? No sen takia että edellinen vappu keikka oli suksee!

Tenho kyseli edellisen keikan jälkeen, että josko tulisimme soittamaan myös poker run tapahtumaan...hetken mietimme ja sovimme että tulemme. Ongelmaksi muodostui se, että Pekka oli jo suunnitellut menon kyseiselle viikonlopulle ja ymmärrettävästi näin lyhyellä varoitus ajalla peruminen olisi vähintäänkin kiusallista, ehkä jopa tuskallista. Mikä neuvoksi? Äänimies Rutasemme eli Joonas, tuo musiikin moni ammattitaidoton, osaa myös rumpujen kieltä! siinäpä se ja tuuraaja löytyi ja Pekalle homma sopi ja keikka siis saatiin sovittua. Muutaman kerran piti toki käydä reenaamassa biisit mutta amatimies on amatimies ja rumpujen kieli onnistui mainiosti!

Itse Poker Run tapahtumasta lyhyesti koska hyvän tekijöitä mekin olemme, oikeita nasaretin miehiä koko porukka! (Ramista ovat jopa kylillä puhuneet että olisi talvella kävellyt vetten päällä..voiko pitää paikkaansa?) Kyseessä on mm. custom bikers finlandin järjestämä hyväntekeväisyys tempaus aina jonkin valitsemansa kohteen hyväksi. Osallistuvat motoristit ajavat jonkin tietyn reitin lävitse ja joka pysähdys paikalta nostavat yhden kortin käteensä kunnes kortteja on viisi..tämän jälkeen paras käsi voittaa...hulluja nuo motoristit! Sinne siis mentäisiin. Ja tyylillä..kulkupelinä olisi Jyrin hieno, musta, kiiltävä Buick Riviera..kyllä on laivassa hieno kyyti!

Äänimieheksi keikalle tulisi Janne Pihlajaniemi, oikeammin siis Rutanen, ja ihan siikajoelta tai jostain siikamaasta asti ääniä kuntoon laittelemaan tulee hän..on kova ukko! Auton pakkaaminen reenikseltä..yllättävää kyllä. Suunnitelmissa on että nyt ei yön selkään lähdettäisi(eikä minkään muunkaan selkään...eihän?)Tervolasta vaan kaikki jäisimme yöpymään Tervolassa olevalle studiolle..siis Tervolassa studio??. no siihen siis hetkeksi. Ramilla on kotipaikka Tervolassa(Ei ole helppoa) ja tuohon tilaan on Joonas pykännyt ihan oikean studion..tadaa!!! Auttamassa oli rakentamisessa Rami, Jyri(joka on myös Tervolasta, nyt ei ole helppoa enää kellään muullakaan), Jarno ja Ramin veli Pasi..ja siitä tuli hyvä! Sinne siis olemme menossa ja meidän lisäksi yöpymään tulee Satu, Ramin vaimo, kaverinsa Terhin kanssa.

Tervolahovissa oltiin joskus kuuden aikaan ja pihassa oli pitkässä rivissä mop...moottoripyöriä..lisäksi piha täynnä karvaisia miehiä liiveissään..mitähän tästä nyt sitten tulee! hyvähän siitä tulee..porukka oli oikeen mukavan oloista ja ei muuta kun lava ja äänet kuntoon. Äänimies Rutanen saapui myös paikalle ja homma tapahtui..amatimies hänkin ja monialaosaamaton. Tenholta taas hyvää ruokaa ja muutama olut. Niin, toisena bändinä oli illan aloittamassa nuorten miesten punk bändi No Swaps. Hyvin miehet soittivat mutta kellot eivät tainneet miehillä toimia kun sovittu roudaus aika pääsi unohtumaan...ehkäpä menee myös nuoruuden piikkiin..soittivat sitten meidän maksamilla pa-kamoilla ilmaiseksi ja kantamatta...rokkitähtiä taisivat olla?

Normaalia takahuone odottelua ja oluen lipittämistä. Näytti siltä että väkeä olisi odotuksista huolimatta aika vähän..No Swaps aloitti keikan noin puoli yhdeltätoista ja salissa oli kourallinen ihmisiä. Väki kuitenkin tuli koloistaan ja puolen yön jälkeen kun keikka aloitettiin niin porukkaa oli kuin olikin paikalla ja meno oli hyvä. Mitään suuria muistikuvia ei ole itse keikan tasosta mutta hyvä tunnelma taisi kaikille itse keikasta jäädä.

Äänimies Rutanen lähti naisen tuskissaan ajamaan Siikamaahan heti keikan jälkeen...kello 5.20 saapui Joonakselle viesti..."nyt"....ilmeisesti olivat sopineet että ilmoittaa kun on päässyt perille...mutta minne? Ja kenen kanssa? onko tämä sitä yöllä ajamisen riemua? Tervolahovissa menikin sitten tappiin asti ja sieltä kävelymatka studiolle hienossa auringon nousussa...nousussa taisi olla kaikki muutkin.

Studiolla lisää juomista..Markku esitti hienon performanssin Antti tuiskun Anna anteeks kunnolla tahtiin..onneksi tarttui video nauhalle!! Lanteet liikkuivat! Väsyttämäänhän se lopulta aamulla alkoi...no ei kaikkia..Markku, Rami ja Jyri taisivat saunoa koko yön ja bailata ankarasti aamun..niin ja taisi eräs perheen äitikin joutua kirotun jetlagin kouriin..onko Tervolassa oikeasti outoa taikaa?? Oi aamu, olen kalpea kuin haamu..no oli aika moni muukin.

Iltapäivästä valuimme Tervolahoviin ja söimme pizza puffetin pois...näyttipä olleen myös motoristeilla kalpea aamu..Kamat autoon ja tällä kertaa myös No Swaps oli suurinpiirtein ajoissa roudaamassa kamoja..hyvä hyvä! Ilta ja yö oli ollut suhteellisen huuruinen ja Jyri oli käynyt salaisia neuvotteluja armottomien motoristien kanssa ja sen seuraukset kävisivät ilmi meille kaikille tulevaisuudessa..mutta mitä oli suunniteltu ja miksi selviää myöhemmin, jos selviää...?

Kamat reenikselle ja nyt Markku oli saanut oudon vatsaflunssan..jokin on oikeasti pahasti pielessä ja tauti riivaa meitä onnettomia sieluja..

TERVOLA, TERVOLAHOVI 30.4.2016

Tervola ja vappubileet..lähtökohdat ovat HYÄT!

Päivällä lähdettiin reenikseltä roudaamaan kamoja ja niitä hakemaan tuli Joonas Rinne joka toimisi keikalla äänimaisterina. Kättä päivää miehen kanssa ja kamat autoon ja matkaan.

Muistaakseni Rami ja Jyri olivat menneet Tervolaan jo ennalta. Markku hyppäsi Joonaksen kyytiin ja minä lähdin matkaan omalla autolla ja kyytiin tuli Pekka ja hänen tuore uusi puoliskonsa Anu. Selväpäinen keikka siis tulossa...sitäpä ne on olleet oikeestaan kaikki..mutta jääpä jälkipippalot aika ohueksi. Joskus kuuden aikaan olimme Tervolahovissa, jossa meitä vastassa oli isäntä Tenho ja emäntä Mari. Tervolahovi on kyllä puitteiltaan aika hulppea paikka keskellä ei mitään, on tilat viimeisen päälle!

Tavaroiden roudaus paikalleen ja nyt saatiin käyttöön keikalla myös ensimmäistä kertaa oma vasta painatuksesta tullut tausta lippu..onhan se komia! Äänten tarkastuksessa ei ongelmaa ja sen päälle syötiin sairaan hyvät pitsat ja kyytipojaksi kylmää olutta..hyvät oli isännän tarjoilut. Takahuoneeseen aikaa kuluttamaan ja lipittämään muutamaa kaljaa jota takahuoneesta löytyi.

Käytiinhän sitä illalla myös kuvia ottamassa kun Anulla hieno kamera mukana oli ja taitoa sitä käyttää..hyviä kuvia tuli keikalta ja muutoinkin! Paikalle tuli myös joskus kymmenen aikaan Kemistä lähetystö johon kuului vaimoni ja kaverit Sari,Tiia,Iida,Peitsa. Myös Jyrin parempi puolisko Ritu saapui paikalle ja Jarkko ja Anna ja ja... keikkaa katsomaan ja vappua juhlistamaan..hyvä hyvä..takahuoneeseen tunnelmaa koska aika kuivaa on keikkaa odotella.

Noh ehkä oli näin että soittajapojilla oli kuivaa, mutta Kemin lähetystöllä ei! meno näytti olevan aika kova..saa nähdä kauanko se kestäisi ja olisiko kukaan enää keikkaa katsomassa. Kävin vielä enne keikkaa autoilemassa ja hakemassa Tervolan mökiltään työkaverini Jusa-Petterin puolisoineen vappua juhlimaan. Ennen yhtätoista paikka alkoi täyttymään ja taksia ajoi pihaan ja pois yhtenä jonona..no ehkä Tervolan takseista nyt ei jonoa saa muodostettua mutta jonon alun nyt ainakin. Nyt kyllä hermostutti ennen keikkaa jostain syystä aika paljon..soitto aika oli joskus puolen yön maissa. Porukkaa oli kyllä hyvin paikalla(myöhemmin kuului että lippuja olisi myyty noin 200kpl) vaikka lipun hintakin taisi olla 10e..hyvä että väki lähtee liikkeelle ja ymmärtää myös sen että järjestelykään ei ilmaista ole ja 10e ei lopultakaan mikään iso raha ole...saahan sillä toki sen oluen ja vielä jää jotain säästöönkin!

Keikka oli hyvä! Väki oli selkeästi juhlatuulella. Soitto kulki ja laulukin ihan ok. Erikoisuutena keikan aikana meni sähköt ja osan keikkaa soitettiin ilman valoja pimeässä, kun sähköt palasivat rupesi vieressä olevalla kankaalla heitin pyörittämään jotain shakiran musiikkivideota..no sehän vain meille sopi...olipahan jotain kaunistakin katsottavaa! Toisena erikoisuutena oli eräs isokokoinen mieshenkilö joka tuntui suuntaavaan outoa kiinnostusta meitä soittajapoikia kohtaan..ei uskaltanut miestä silmiin katsoa..olisi voinut käydä aika heikosti..meille siis! Keikka soitettiin ja nauhoitettiin. nauhoitteita on julkaistu souncloudissa..yllättävän hyvältä muuten kuulostivat..siis ne jotka laulettiin ja soitettiin oikein. Onhan siellä mm yksi kappale jossa laulaja laulelee ihan omiaan osan aikaa..on se hyvä että englanti ei ole täällä härmässä äidinkieli..voi pistää huonon lausunnan piikkiin lähes mitä vain!

Soitot soitettiin ja kamat pakattiin. Itse lähdin samantien ajamaan kotia kohden koska kello alkoi olemaan kaksi yöllä ja aamulla olisi kahdeksalta töihin..hyvä on myös ihmisen vähän nukkua. Kyydillä kotiin lähti Kemin lähetystöstä Iida ja peitsa..mukaan lähti myös Pekka ja Anu. Muu lähetystöstä jäi bailaamaan ankarasti!

Matkalle siis ja Haaparantaan ja Kemiin. Voi sanoa että matka hiukan kesti ja joku seurueesta poti outoa vatsaflunssaa ja unisuuttakin oli ilmassa..liekö jetlagia? Rami ja Jyri taisivat jäädä myös bailaamaan ja yöpymään Tervolaan. Markku ja Joonas tulivat myöhemmällä Kemin lähetystön kyydillä kotiin..samalla kyydillä saapui myös ihminen joka asuu samassa talossa kanssani mutta ei ole sukua..kotiin tulo oli spektaakkeli..hienoa että tytöt osaa pitää hauskaa!

Seuraavana päivänä sain toimia Markun ja Joonaksen suuntaan anteeksipyynnön välittäjänä ja rauhanneuvottelijana vaimoni pyynnöstä...ei ollut näköjään Marallakaan helppoa..rauha kuitenkin saapui. Kuulemma oli erikoinen matka ollut myös toisella seurueella tuumasivat Markku ja Joonas..Tervolassa on outoa taikaa?

Roudaus oli seuraavana päivänä mutta taisin tämän onnistua luistamaan muissa töissä ollessani...joskus näin

TORNIO, SYNTTÄRIJUHLAT 20.2.2016

Mitähän tästäkin tulisi..ex vaimoja ja kaikkea!

Yhtyeeseemme on jo joulukuussa liittynyt toinen kitaristi Rami. Mies on uskomattomalla tarmolla ottanut kaikki kappaleet haltuun ja nyt ensimmäistä kertaa mentäisiin viisikkona soittamaan...hyvä kirjan nimi tuli mieleen..viisikko hukassa...ei ole hukalla helppoa..

Kamat roudattiin Liakan nuorisotalolle jo edellisenä päivänä. Samalla olisi tarkoitus soittaa reenit samassa paikassa koska muistaakseni oli ollut jotain ja soittamaan ei oltu vähään aikaan keretty..tai haluttu..en muista. Tarkoitus oli soittaa keikka omilla vehkeillä mutta yllättäen illan isäntä Niko oli järjestänyt paikalle aivan pro tason PA-kamat ja valot ja kaikki! paikalla oli värkkäilemässä valoja ja ääniä äänimies pinkki. Markku oli soittanut paikalle jo etukäteen Ollosen Tapsan(Free Riden laulaja/kitaristi) vähän kuuntelemaan äänen laatua mutta koska pinkki oli paikalla jäi Tapsan osaksi kuunnella pari biisiä ja nyökytellen toivotella hyvää keikkaa huomiselle.

Soitimme reilun tunnin ja poistuimme paikalta..hyvä tunne jäi reeneistä! Seuraavana päivänä oli normi jännittelyä ja tällä kertaa Markku toimi kuskina minulle ja Jyrille. Rami ja Pekka tulivat omilla autoillaan. Automatkalla tunnelma oli hyvä ja oikeastaan kovin leppoisa..ehkä liiankin? Paikalle saavuttiin noin puoli kahdeksan aikaan ja soitto oli tarkoitus aloittaa yhdeksän aikaan. No isäntä oli myös kestinnyt vieraita hyvin ja osa tuli jo talutus kunnossa ulko-ovella vastaan ja jatkoi taksilla kotiin..nyt oli kova meno juhlijoilla! Paikalla oli varmaan noin 40 henkilöä. Pakkohan siinä meidänkin oli muutama olut ottaa, että edes vähän juhlijoiden tunnelmaan pääsisi!

Aikaistimme soittoa puolella tunnilla ettei väki vallan hyydy! Soitimme keikan kahdessa osassa ja hyvinhän se taisi mennä.. ainakin väki näytti viihtyvän. Itse tosin kämmäsin totaalisesti ensimmäisen biisin, it aint what you do, lopun ja en muistanut lähteä laulamaan ennen kuin Jyri löi kevyesti avarilla naamaan tokaisten "voisitko edes välistä siekin jotain tehä palkkas eteen!"(Nyt kun muistelen niin Markku taisi lyödä samalla keikalla bassolla naamaan..ei tainnut olla ihan paras keikka omalta osalta kuitenkaan) No tehtiinhän sitä ja porukka tykkäsi sen verran että biisit loppui kesken..ei oltu varauduttu siihen että joku meitä lisää haluaisi kuulla! Teimme niinkin kovan vedon, että soitimme yhden biisin uudestaan jo soitetuista kappaleista. Valitsin että soittaisimme ensimmäisenä soitetun biisin uudestaan koska oli vähän jäänyt ontuminen harmittamaan! ei olisi pitänyt, sama kohta, sama moka!! uskomatonta!! noh nämä on näitä..eipä sitä tainnut itseään hyvin lääkinnyt juhlakansa huomata.. mutta kyllähän tuosta muilta kuittia tuli..ja aiheesta!

Keikan jälkeen ruokailut(hyvät oli ruuat..kiitos siitä) ja kamat kantoon ja kotiin...ei juoma iloittelua..työt häiritsivät seuraavana päivä...tämä on vääryys!!